Lomalomaloma, kirjoja ja 41päivää

Kesäloma alkoi vihdoin ja viimein! Ihanaa, kun voi ottaa päikkärit just sillon ku huvittaa ja voi juoda kahvia vielä yhden aikaan yöllä jos tekee mieli, koska saa luvan kanssa nukkua pitkään. Unirytmi saa olla päin pyllyä eikä missään tarvii olla ennen puoltapäivää jollei itse ole pölö ja sovi siihen aikaan menoja.

Viimeiset 2kk on ollu aikalailla kituuttamista, kun on vaan odottanut alkavaa kesälomaa, mutta viimeisen kahden viikon aikana oon huomannut, että aika hupeni todella nopeesti. Tänään sitten naatiskelin oikein, rentouduin nimittäin sohvalla hyvän kirjan kanssa, otin neljän tunnin päikkärit ja istahdin koneelle lukemaan blogeja ja juomaan kahvia. Loistava kesäloman aloitus!

Nyt kesän aikana olis tarkoitus lukea jokunen kirja, kun tuli lupauduttua kirjahaasteeseen. Asetin itselleni tavoitteeksi 50 kirjaa ja yritän tavoitteessa myös pysyä. Kevät ei oikein sujunut ton lukemisen kannalta, mutta onneksi mulla on koko kesä aikaa ja syksylläkin toivottavasti vähän.

Tähän mennessä luettuna on 10 kirjaa:

1. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Alkuun todella omituinen, itse pääsin kirjaan kunnolla mukaan vasta muutaman viimeisen luvun aikana. Alkuun jouduin todella taistelemaan, että sain luettua, mutta lopussa harmitti kirjan loppuminen. Onneks tämä on trilogia, pääsen siis jatkamaan tarinaa myöhemmin.

2. Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki

Taattua Cassandra Clare -laatua. Tämä on siis Mortal Instruments -sarjaa ja olen tykännyt aiemmistakin osista. Tästä olis vielä kuudes kirja ostamatta, mutta mä odotan että se ilmestyy pokkariksi.

3. Sarah Waters: Vieras kartanossa

Aika pitkäveteinen alkuun, mutta kun vaan vauhtiin pääsi niin kyllä se lukeminen sitten jo sujui. Loppuratkaisu oli kyllä ihmeellinen ja antoi vähän liikaa tilaa omalle mielikuvitukselle.

4. Suzanne Collins: Mockingjay

Tän luin koneen näytöltä, ei mikään mukavin mahdollinen tapa kun itse suosin ihan kirjakirjoja. Ihan ok, tosin spoilereita lukeneena tiesin mitä tulee tapahtumaan enkä saanut tästä samalla tapaa kaikkea irti kuin ilman spoilereita.

5. Lars Kepler: Nukkumatti

Mä niin rakastan Lars Keplerin kirjoja! Todella hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaavia eikä Nukkumatti ollut millään tapaa poikkeus tässä. Seuraava kirja on jo kaupoissa, mutta joudun jälleen odottelemaan pokkariversion ilmestymistä.

6. Cassandra Clare: Clockwork Angel

Claren kirjoista tykkään siis myös, mikä saattoi tulla ilmi tuolla 2. kirjan kohdalla. Tämä ei ollut poikkeus sääntöön, eikä toivottavasti seuraavatkaan osat. Kolmososa odottaa hyllyssä (ikkunalaudalla) lukemista ja kakkonen on nettikaupassa tilattuna, mutta oon odottanut sitä jo 2 kuukautta eikä ole vieläkään näkynyt. Mahtaako olla tulossa ollenkaan..

7. Kami Garcia, Margaret Stohl: Lumoava kirous

Ihan ok fantasiakirja. Aikalailla teineille suunnattu, mikä tekee lukemisesta todella helppoa, mutta eipä ollut juonikaan mikään kovin erikoinen. Jatko-osia pokkariversiona odotellessa, ei taida olla tulossa sellaisia.

8. James Dashner: The Maze Runner

Hyvä oli! Leffahan on ilmestynyt jo aiemmin, mutta nyt vasta sain ostetuksi tän neljän kirjan boksin. The Maze Runner oli ihan mielenkiintoinen kirja ja seuraava osa on mulla kesken vielä tällä hetkellä. Luen nämä englanniksi, joten välillä lukeminen on vähän hankalaa ja rasittaa enemmän kuin suomenkielisten lukeminen, mutta kyllä mä näiden kirjojen eteen jaksan nähdä sen vaivan.

9. Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit

Toinen ruotsalainen dekkarikirjailija, jonka tuotoksista olen kovasti tykännyt! Ehdottomasti yksi lemppareista tämä kirjailija. Tää kirja oli edellisten osien tapaan todella hyvä, mukaansatempaava ja luin sen tietysti yhdeltä istumalta. Juonenkäänteet olivat yllättäviä ja lopussa yllätyin ratkaisuista, vaikka jotain osasin matkan varrella vähän päätelläkin (=arvailla).

10. Michael Connelly: Viides todistaja

En oo aiemmin lukenut tän kirjailijan kirjoja enkä niistä mitään tiedäkään, mutta tää kyseinen kirja oli ihan ok. Kirjassa seurataan amerikkalaisen lakimiehen työtä yhden oikeudenkäynnin kanssa, ja juonenkäänteet oli ihan mielenkiintoisia. Loppuratkaisu yllätti kyllä ihan kuus-nolla, siispä ihan ok!

Vielä olis siis 40 kirjaa luettava tänä vuonna, ja ollaan jo puolessavälissä vuotta 2015. Kiirettä pukkaa.

Ja hei, enää 41 päivää Lontoon matkaan! En millään malttais odottaa! Todella pienellä budjetilla matkustan kyllä, toivottavasti matkaseuralle sopii eväiden ostaminen kaupasta ja puistonpenkillä mussuttaminen, koska mulla ei varmaan joka päivä ole mihinkään ravintolan/ruokakojun murkinoihin varaa, jos tahdon sieltä jotain ostellakin. Mietin, että voisin oikeastaan haluta jostain kirjakaupasta jotain tuliaisia ja tietysti pitää metsästää jotain Harry Potter -krääsää myös.

Mulla oli tästä asiasta vaikka mitä asiaa, mutta enhän mä enää mitään muista. Päätettäköön tää blogimerkintä sitten lausahdukseen, että suunnittelen jo seuraavaa Iso-Britannia -reissua, vaikka ensimmäistäkään en ole vielä päässyt toteuttamaan! Näihin tunnelmiin, moro.

Follow my blog with Bloglovin

Kaverit ja yhdessätekeminen

Tää on taas niitä päiviä, kun toivoisi omistavansa enemmän kavereita, ystäviä, millä nimellä heitä nyt haluaakaan kutsua. Tuntuu ettei kukaan pidä yhteyttä Facebookin keskustelun ulkopuolella ja ihmisten kontakti juuri sinuun muodostuu lähinnä sun päivitysten tai kuvien tykkäämisestä. Ja siellä keskustelussakin se olet yleensä sinä, joka keskustelun aloittaa.
Jos kavereilla on suunnitelmia, ei kannata olettaa, että sulle tipahtais kutsua. Jälkikäteen sitten tulee viestiä, että "olisit tullu mukaan!". Joo tulisinhan mä, jos joku kutsuis.

Mä en jaksa aina olla se, joka tuppautuu kutsumatta mukaan. Joka sunnuntai internetin syövereistä löytyy kyseiseltä viikonlopulta kuvia, joissa sun kaverit on pitämässä hauskaa jossain. Ei välttämättä baarissa, vaan usein ne on jossain ihan vaan grillaamassa ja puhumassa paskaa. Mäkin haluan mukaan!

Mulla on monta sellaista kaveria, jotka aina puhuu kuinka olis kiva nähdä ja tehdä sitätätä yhdessä. Ja joka kerta se keskustelu unohtuu jonnekin sinne Facebookin linkkien taakse eikä sitä muista enää kukaan muu kuin minä, joka jäin taas kerran ulkopuolelle.
"Sitku mulla on vapaata ni nähdään!" ja aikaa menee pari kuukautta, kunnes joudun kyselemään taas että mitä kuuluu tänään, mitäs oot tehny.
"Ainii mä unohdin et sutki olis voinu kutsua!", sanoi kaveri, kun soittelin sille viime juhannuksena kuulumisia.

Puolustukseksi voinee sanoa, että mä asun kaukana vanhasta kotikaupungista eikä se nyt niin helppoa ole mahduttaa mua ihan kaikkeen. Mutta onhan mulla täällä nykyisessäkin kaupungissa kavereita.. vai onko?

Kouluhommia ja muuta hehkutusta

Aloitetaanpa tämänpäiväinen blogipostaus oikein positiivisesti tokaisemalla, että mä oon aivan kypsä tähän koulunkäyntiin. Aina saa jostain syystä stressata ja pureskella kynsiä, kun tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen. Ja mä olen tällä hetkellä sentään suorittamassa työssäoppimista enkä istu koulussa neljän seinän sisällä!

Nyt stressaa näyttö. Se ei sinänsä oo mikään iso juttu (mitä nyt näytöstä saa arvosanan, joka jää näkymään sitten näyttötodistukseen), koska tiedän että osaan hommani. Enemmän mä stressaan sitä juuri tekemääni näyttösuunnitelmaa, johon ei saatu kunnollisia ohjeita. Joka suunnasta kyllä satelee vinkkejä, että mitä kaikkea siihen pitää laittaa:

- työpaikalla sanottiin, että "kirjoita siihen jokaikinen työvaihe: 1. suunnittelu 2. mallipiirros 3. rakentaminen" ja jotain muuta, jonka nyt sopivasti tätä kirjoittaessani unohdin

- opettaja sanoo, että "kato niistä ohjeista", joita ei kyllä ole annettu (thanks!)

- luokkakaverit sanoo, että pitää näyttää osaavansa ne jutut mitä koulussa on opetettu, ja kerrottava vähän näytön tavoitteista (öh? täähän oli informatiivinen)

Vedin siis suoraan sanottuna lonkalta tän näytön, koska kyllästyin ikuiseen stressaamiseen, ja päätin että kunhan nyt läpi pääsee niin mä olen aivan tyytyväinen (not). Valitsin esillepanoon kivat tennarit, jotka voisin itsekin ostaa (näyttösuunnitelmaan ja tavoitteisiin perustelin tän niin, että yritän houkutella nuorempia/nuorekkaita ihmisiä ostamaan) ja rakensin sen ympärille koko esillepanon. Kaikki lähtee kengistä?

Jatketaanpa sitten oikeasti positiiviseen sävyyn ja kerrotaan, että me varattiin kaverin kanssa Lontoon-reissulle majoitus! Löydettiin "ihan kiva" huone Stratfordin suunnilta ja pohdittiin ja pyöriteltiin asiaa varmaan päivän verran ja varattiin se sitten. Siellä on 2 sänkyä (whii, ei tarvitse nukkua kaverin kainalossa) ja oven saa avaimella lukkoon. Huoneessa on TV (kokoa miniatyyri, mutta onpahan kuitenkin) ja tarjolla on Wifi. Keittiö ja kylpyhuoneet jaetaan muiden ihmisten kesken, mutta tää oli lopulta melko pieni myönnytys, ja minä ainakin menen sillä periaatteella että muutkin ihmiset käy paskalla, miksen siis minäkin?
Tuolla on myös puutarha, jossa voi tupakoida (siellä on myös indoor smoking area). Kävelymatkan päässä on supermarketti, klubeja, pubeja, ravintoloita, puistoja.. you name it. Ja Lontoon keskustaan pääsee 15-20 minuutissa, loistavaa!

Lähtöön on enää 77 päivää! En malttais odottaa. Tein oikein hienon ja havainnollistavan kartankin, jonka tarkoitus on infota mun matkakaveria tulevista kohteista (ei niitä oo ku parikymmentä..). Karttaan lisätään vielä kaverinkin must see -kohteet niin nähdään sitten vähän paremmin, että mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään siellä ollessa. Lisäksi meidän on paljon helpompi suunnitella ohjelmaa, kun tiedetään mikä on milläkin suunnalla ja pystytään katsomaan valmiiks joitain juttuja. 

Heinäkuussa Lontooseen!

Voitte varmaan kuvitella mun reaktion, kun kesken työpäivän tunnen puhelimen värisevän taskussa ja huomaan kaverin laittaneen viestiä, että "varaisinko meille nyt ne lentoliput?". Kyllä kiitos! Niinpä olemme heinäkuussa matkalla Lontooseen. Lähtöön on nyt 80 päivää, enkä malttaisi millään odottaa!

Lennot saatiin halvalla Ryanairilta, eli Tampereelta lähtee lento. Lennot kustantaa sellaiset 161 euroa per nassu ja paluumatkalle otettiin lisälaukku puoliksi siltä varalta, että tulee vähän jotain shoppailtua. Tein henkisen muistilapun, että muistan mitata mun laukut ajoissa ja hommata lainalaukut jostain (ja uusia passin!!), jos noi mun laukut on liian isoja. Suorat lennot tietää sitä, että matkustusaika on vaan kolmisen tuntia, ei paha!

Lento laskeutuu iltapäivästä Stanstediin, josta sitten napataan juna Lontoon keskustaan. Liput maksaa paikanpäältä ostettuna 19 puntaa ja 30 päivää etukäteen ostettuna 8 puntaa per naama, eli tässäkin varmaan säästetään ja hommataan netistä hyvissä ajoin. 

Visitor Oyster cardit tilataan varmaan netistä, kun sieltä ne saa kotiovelle Suomeen asti valitsemallaan summalla ladattuna ja sitten ne on valmiina Lontoossa matkustamista varten, eikä tarvitse matkalaukkujen kanssa sompailla siellä metsästämässä niiden myyntipaikkoja. 

Majoitusta ei vielä ole hommattu, mutta Airbnb:stä meinattiin katsella. Pitää vertailla niiden huoneiden sijaintia kartalla ja zoneihin ja laskeskella vähän, että säästääkö siinä muutaman punnan halvemmassa majoituksessa sitten kuitenkaan, jos joutuu matkustamaan kauemmalta zonelta keskustaan.. 

Mä olen ehtinyt jo tehdä kauhean listan sellaisista pakollisista nähtävyyksistä. Listaan lukeutuu toki niin Big Benit kuin London Eyetkin, ja vieläkin tekis mieli googlata kivoja juttuja listalle. Ainakin Sky Garden on koettava, ruokatori, shoppailupaikat.. jos tätä kukaan ikinä lukee, niin kivoja ja superedullisia ruokapaikkoja saa ehdottomasti suositella kommentteihin!

(Source: Flickr / dave_n1)

(Photograph by mmckillen)

Tää reissu on aika puhtaasti budjettimatkailua mun osalta, koska en tässä ajassa ehdi ihan hirveitä rahasummia säästämään kuitenkaan. Siispä tiedossa on paljon ilmaisia nähtävyyksiä ja niiden kuvailuja rahojen mennessä pääosin ruokaan ja juomaan. Pienenpieni piknik puistossa ei kuulosta onneksi ollenkaan hassummalta, jos nyt osuisi sopivat säät kohdalle.

Oon myös kirjoittanut ylös jo pakkauslistankin.. ai miten niin innostunut?

Aprillipäivä

Mun täytyy tunnustaa, että mua saa aika helposti huijattua. Yleensä mä olen kovin epäluuloinen ja viimeiseen asti pidän tiukasti kiinni kannastani "ei oo totta", ja lopulta oon taipuvainen uskomaan mitä mulle sanotaan. Jos siis jaksaa vaan sinnikkäästi vängätä mulle vastaan, niin yleensä mut saa huijattua uskomaan vaikka kaverin lottovoittoon. Eli hyvää aprillipäivää nyt siis kaikille, älkää jooko huiputtako meikäläistä!

Mun päivä alkoi jo kahdeksan aikaan, kun soittelin työpaikalle vielä jatkuvasta sairaslomasta. Tän jälkeen oon ilmeisesti onnellisesti nukahtanut, koska heräsin klo 11:36 ja mun piti olla 11:30 jo tässä kaverin luona, kun olin lupautunut pentuvahdiksi täks päiväks. Mulla on ainoo herätyskello puhelimessa ja puhelin on siinä sohvan vieressä, johon illalla nukahdin, joten oon ilmeisesti vaan läiskiny sen hiljaseks ku se on ollu siinä käden ulottuvilla koko ajan.
No, hyvä että heräsin kuitenkin Messengerin piippaukseen, kun kaveri kyseli että oonko kohta tulossa. Huhhuh, heitin vaatteet niskaan ja kipitin äkkiä ulkoilmaan ja hipihipi-vauhdilla kaverin taloa kohti. Kaveri heitti mulle avaimet asuntoonsa ja mä kipitin tänne kauheeta vauhtia tsekkaamaan, että onko se ihana pentu ihan suunniltaan täällä yksin. Mutta mitäh, hän oli ihan hiljaa vaikka minuutin odottelin tuolla oven takana kuulostelemassa! Kyllähän typy sitten innostui, kun astuin asuntoon sisälle.

Nopeasti tuo kuitenkin rauhoittui. Hetkeksi nostin typyn syliin, jotta hän pääsi haistelemaan kunnolla ja paremmin rapsutettavaksi, minkä jälkeen hän käpertyi tuonne lattialle nukkumaan. Aivan ihana otus! Reilun tunnin päästä neitokaisella olis ruoka-aika ja sitten päästäänkin pihalle hiukaksi aikaa.


Sori jos et just nyt olis jaksanu pentutekstiä, mutta sorry not sorry. Toi otus on jotenkin vaan niin söötti ettei mitään rajaa! Ja ollaan nyt rehellisiä, ei mun oma elämä niin mielenkiintoista ole, että siitä juttua riittäis joka päivä, niin laitetaanpa vähän pentusaastetta maailmalle piristämään sateista viikkoa!

Mä oon lupautunut auttamaan pikkuneidin kanssa aina kun pystyn. Nytkin olen työharjoittelusta sairaslomalla, joten hyvin voin olla jokusen tunnin pennun kanssa. Työpäivien jälkeen pääsen tarvittaessa tähän pariksi tunniksi myös.

Mä en nyt ymmärrä mikä näillä kuvilla on ongelma, ne ei suostu menee vierekkäin vaikka mitä tekisin, eikä pää tällä hetkellä toimi niin hyvin, että jaksaisin tota kuvakoodia vilkaista tarkemmalla silmällä.. koittakaa kestää siis!

"Mä näytän ihan urpolta kumminki"

Eilinen oli ihan mielenkiintoinen päivä. Aamu alkoi työvuorolla, jonka jälkeen pääsin sitten kotio juomaan kahvia, värjäämään hiukset ja valmistautumaan kuvattavaksi. Wait, whaaat?!

Joo, mun kaveri on harrastekuvaaja, vai onkohan tää nyt ihan oikea sana kuvaamaan Karoliinaa.. No, hän kuvaa paljon eläimiä, mutta ihmisiä hän ei ole kertomansa mukaan erityisemmin kuvaillut. Mä kaipailin vähän erilaisia kuvia kuin perus-selfieitä, joten ehdotin Karolle pientä kuvaustuokiota. Tätä erikoista tapahtumaa varten värjäsin ja kiharsin hiukset ja valkkasin sängyltä kivat vaatteet. Viiden pintaan lähdin kävelemään Karoliinan huudeille ja päädyimmekin läheiseen metsikköön sitten aloittamaan.

Minähän en siis osaa poseerata ollenkaan, kädet näyttää aina ihan tyhmältä ja naama vielä tyhmemmältä, en osaa olla luonnollisen näköinen enkä erityisen edustavakaan. Naama näyttää aina joko surulliselta tai vittuuntuneelta riippuen katseen suunnasta, vaikka se on ihan perusilme meikäläisellä eikä mitään senhetkistä fiilistä ilmentävä. No jaa, Karoliina onnistui räpsimään musta monta oikein hienoa kuvaa, mä ihan yllätyin! Käveltiin ympäriinsä metsässä, Karoliina koitti vähän naurattaa mua ja saada kuviin vähän jotain muutakin ku meikäläisen peruspönötystä. Ja hyvin onnistui! Tässä siis pari mun lempparikuvista.

Tässä viimeisessä on semmonen perusilme mulla, kun joku mua kuvaa. No ei nyt oikeasti, mutta usein tulee naamaa väännettyä mitä ihmeellisempiin versioihin. Itse oon tosi tyytyväinen näihin kuviin ja oli yllättävän kivaa olla toisen käskytettävänä. Kiitos Karolle tosi kivasta päivästä ja hienoista kuvista!

PS. Ettehän kopioi ja levitä kuvia luvatta, thanks!

Lahja itselleni

Koska Lontoo-reissu siirrettiin hamaan tulevaisuuteen ja reissukaverikin vaihtui matkalla, päätin ostaa itselleni aikaisen synttärilahjan. Mä olen aiemminkin haaveillut ostavani uuden puhelimen, mutta nyt päätin repäistä ja hankkiutua eroon ikivanhasta Nokia Ashasta, joka päätti sanoutua kokonaan irti yhteistyöstä. Kuumeisen nettikauppojen ja speksien selailun jälkeen päädyin keskiviikkona marssimaan Verkkokauppa.comin Pirkkalan myymälään, josta mukaani lähti Samsung Galaxy Trend Plus ja siihen sopivat vihreät kuoret.

Hintaa tälle puhelimelle ja sen uudelle ulkonäölle tuli liki 110 euroa, mutta mun mielestä se on vielä pieni hinta. Nykyään kun kaikki maksaa ihan älyttömästi, on aika tyhmää vaatia että tätäkään saisi edullisemmin.. No, tähän sain sitten sen Whatsappin, joka oli tässä pari kuukautta mun ulottumattomissa (vaati vanhassa puhelimessa päivitystä, joka ei onnistunut ilman sitätätätota, ja Nokia-kaupastakaan sitä ei saanut, koska kauppakin vaati sitätätätotapäivitystä). Tän elintärkeän sovelluksen lisäksi pääsin vihdoin tsekkaamaan Instagramin, hommasin itselleni Facebook-sovelluksen ja siihen sopivan Messengerin. Ja koska kyllästyn usein bussimatkoilla mummojen kälätykseen ja muksujen parkunaan, latasin tähän myös Spotifyn eivätkä terveyskeskuksen jonotusajat tunnu miltään, kun senkin ajan voi viettää pelaamalla Candy Crushia.

Ehkä tää uutuudenviehätys tästä vielä katoaa, mutta toistaiseksi työpaikalla tulee tsekattua jokainen värinä sillä samalla sekunnilla. Todella ärsyttävää, kun on tottunut siihen, että tsekkaa puhelimesta ainoastaan kellonajan, kun ruokatunti alkaa lähestyä! En yhtään tykkää siitä, kun ihmiset roikkuvat kynsin hampain puhelimissaan, ja nyt alan itse muuttua sellaiseksi. Pitänee tarkoituksella yrittää pitää se puhelin laukussa niin usein kuin mahdollista, ja olla sen sijaan sosiaalinen ihan kasvotusten. Tässä vielä viikonloppuinen Instagram-naama, jotta voitte kuvitella mun kertovan tätä juttua naamatusten.