Lomalomaloma, kirjoja ja 41päivää

Kesäloma alkoi vihdoin ja viimein! Ihanaa, kun voi ottaa päikkärit just sillon ku huvittaa ja voi juoda kahvia vielä yhden aikaan yöllä jos tekee mieli, koska saa luvan kanssa nukkua pitkään. Unirytmi saa olla päin pyllyä eikä missään tarvii olla ennen puoltapäivää jollei itse ole pölö ja sovi siihen aikaan menoja.

Viimeiset 2kk on ollu aikalailla kituuttamista, kun on vaan odottanut alkavaa kesälomaa, mutta viimeisen kahden viikon aikana oon huomannut, että aika hupeni todella nopeesti. Tänään sitten naatiskelin oikein, rentouduin nimittäin sohvalla hyvän kirjan kanssa, otin neljän tunnin päikkärit ja istahdin koneelle lukemaan blogeja ja juomaan kahvia. Loistava kesäloman aloitus!

Nyt kesän aikana olis tarkoitus lukea jokunen kirja, kun tuli lupauduttua kirjahaasteeseen. Asetin itselleni tavoitteeksi 50 kirjaa ja yritän tavoitteessa myös pysyä. Kevät ei oikein sujunut ton lukemisen kannalta, mutta onneksi mulla on koko kesä aikaa ja syksylläkin toivottavasti vähän.

Tähän mennessä luettuna on 10 kirjaa:

1. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Alkuun todella omituinen, itse pääsin kirjaan kunnolla mukaan vasta muutaman viimeisen luvun aikana. Alkuun jouduin todella taistelemaan, että sain luettua, mutta lopussa harmitti kirjan loppuminen. Onneks tämä on trilogia, pääsen siis jatkamaan tarinaa myöhemmin.

2. Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki

Taattua Cassandra Clare -laatua. Tämä on siis Mortal Instruments -sarjaa ja olen tykännyt aiemmistakin osista. Tästä olis vielä kuudes kirja ostamatta, mutta mä odotan että se ilmestyy pokkariksi.

3. Sarah Waters: Vieras kartanossa

Aika pitkäveteinen alkuun, mutta kun vaan vauhtiin pääsi niin kyllä se lukeminen sitten jo sujui. Loppuratkaisu oli kyllä ihmeellinen ja antoi vähän liikaa tilaa omalle mielikuvitukselle.

4. Suzanne Collins: Mockingjay

Tän luin koneen näytöltä, ei mikään mukavin mahdollinen tapa kun itse suosin ihan kirjakirjoja. Ihan ok, tosin spoilereita lukeneena tiesin mitä tulee tapahtumaan enkä saanut tästä samalla tapaa kaikkea irti kuin ilman spoilereita.

5. Lars Kepler: Nukkumatti

Mä niin rakastan Lars Keplerin kirjoja! Todella hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaavia eikä Nukkumatti ollut millään tapaa poikkeus tässä. Seuraava kirja on jo kaupoissa, mutta joudun jälleen odottelemaan pokkariversion ilmestymistä.

6. Cassandra Clare: Clockwork Angel

Claren kirjoista tykkään siis myös, mikä saattoi tulla ilmi tuolla 2. kirjan kohdalla. Tämä ei ollut poikkeus sääntöön, eikä toivottavasti seuraavatkaan osat. Kolmososa odottaa hyllyssä (ikkunalaudalla) lukemista ja kakkonen on nettikaupassa tilattuna, mutta oon odottanut sitä jo 2 kuukautta eikä ole vieläkään näkynyt. Mahtaako olla tulossa ollenkaan..

7. Kami Garcia, Margaret Stohl: Lumoava kirous

Ihan ok fantasiakirja. Aikalailla teineille suunnattu, mikä tekee lukemisesta todella helppoa, mutta eipä ollut juonikaan mikään kovin erikoinen. Jatko-osia pokkariversiona odotellessa, ei taida olla tulossa sellaisia.

8. James Dashner: The Maze Runner

Hyvä oli! Leffahan on ilmestynyt jo aiemmin, mutta nyt vasta sain ostetuksi tän neljän kirjan boksin. The Maze Runner oli ihan mielenkiintoinen kirja ja seuraava osa on mulla kesken vielä tällä hetkellä. Luen nämä englanniksi, joten välillä lukeminen on vähän hankalaa ja rasittaa enemmän kuin suomenkielisten lukeminen, mutta kyllä mä näiden kirjojen eteen jaksan nähdä sen vaivan.

9. Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit

Toinen ruotsalainen dekkarikirjailija, jonka tuotoksista olen kovasti tykännyt! Ehdottomasti yksi lemppareista tämä kirjailija. Tää kirja oli edellisten osien tapaan todella hyvä, mukaansatempaava ja luin sen tietysti yhdeltä istumalta. Juonenkäänteet olivat yllättäviä ja lopussa yllätyin ratkaisuista, vaikka jotain osasin matkan varrella vähän päätelläkin (=arvailla).

10. Michael Connelly: Viides todistaja

En oo aiemmin lukenut tän kirjailijan kirjoja enkä niistä mitään tiedäkään, mutta tää kyseinen kirja oli ihan ok. Kirjassa seurataan amerikkalaisen lakimiehen työtä yhden oikeudenkäynnin kanssa, ja juonenkäänteet oli ihan mielenkiintoisia. Loppuratkaisu yllätti kyllä ihan kuus-nolla, siispä ihan ok!

Vielä olis siis 40 kirjaa luettava tänä vuonna, ja ollaan jo puolessavälissä vuotta 2015. Kiirettä pukkaa.

Ja hei, enää 41 päivää Lontoon matkaan! En millään malttais odottaa! Todella pienellä budjetilla matkustan kyllä, toivottavasti matkaseuralle sopii eväiden ostaminen kaupasta ja puistonpenkillä mussuttaminen, koska mulla ei varmaan joka päivä ole mihinkään ravintolan/ruokakojun murkinoihin varaa, jos tahdon sieltä jotain ostellakin. Mietin, että voisin oikeastaan haluta jostain kirjakaupasta jotain tuliaisia ja tietysti pitää metsästää jotain Harry Potter -krääsää myös.

Mulla oli tästä asiasta vaikka mitä asiaa, mutta enhän mä enää mitään muista. Päätettäköön tää blogimerkintä sitten lausahdukseen, että suunnittelen jo seuraavaa Iso-Britannia -reissua, vaikka ensimmäistäkään en ole vielä päässyt toteuttamaan! Näihin tunnelmiin, moro.

Follow my blog with Bloglovin

Kaverit ja yhdessätekeminen

Tää on taas niitä päiviä, kun toivoisi omistavansa enemmän kavereita, ystäviä, millä nimellä heitä nyt haluaakaan kutsua. Tuntuu ettei kukaan pidä yhteyttä Facebookin keskustelun ulkopuolella ja ihmisten kontakti juuri sinuun muodostuu lähinnä sun päivitysten tai kuvien tykkäämisestä. Ja siellä keskustelussakin se olet yleensä sinä, joka keskustelun aloittaa.
Jos kavereilla on suunnitelmia, ei kannata olettaa, että sulle tipahtais kutsua. Jälkikäteen sitten tulee viestiä, että "olisit tullu mukaan!". Joo tulisinhan mä, jos joku kutsuis.

Mä en jaksa aina olla se, joka tuppautuu kutsumatta mukaan. Joka sunnuntai internetin syövereistä löytyy kyseiseltä viikonlopulta kuvia, joissa sun kaverit on pitämässä hauskaa jossain. Ei välttämättä baarissa, vaan usein ne on jossain ihan vaan grillaamassa ja puhumassa paskaa. Mäkin haluan mukaan!

Mulla on monta sellaista kaveria, jotka aina puhuu kuinka olis kiva nähdä ja tehdä sitätätä yhdessä. Ja joka kerta se keskustelu unohtuu jonnekin sinne Facebookin linkkien taakse eikä sitä muista enää kukaan muu kuin minä, joka jäin taas kerran ulkopuolelle.
"Sitku mulla on vapaata ni nähdään!" ja aikaa menee pari kuukautta, kunnes joudun kyselemään taas että mitä kuuluu tänään, mitäs oot tehny.
"Ainii mä unohdin et sutki olis voinu kutsua!", sanoi kaveri, kun soittelin sille viime juhannuksena kuulumisia.

Puolustukseksi voinee sanoa, että mä asun kaukana vanhasta kotikaupungista eikä se nyt niin helppoa ole mahduttaa mua ihan kaikkeen. Mutta onhan mulla täällä nykyisessäkin kaupungissa kavereita.. vai onko?