Jee, mä teen jotain!

Kävin viime viikolla shoppaamassa jumppakuteet. Mukaan tarttui tommoset ihanat löysät pöksyt (mustat tietysti) ja Ginasta ihan normaali musta painijaselkäinen toppi. Tossut olikin omasta takaa, kun satuin ne löytämään tuolta vaatehuoneesta (varastohuoneena toimivasta sellaisesta). Urheilurintsikat pitäisi vielä ostaa, mutta käpy paloi jo yksien sovittamisen jälkeen. L-kokoa en meinannut saada pois päältä sitten millään ja puoliksi tosissani jo pohdin lähteväni ne päällä kassan kautta, ettei tarvitse niitä siinä kopissa repiä rikki. Päädyin sitten riisumaan ne toista kautta ja sovittamaan XL-kokoa, joka sitten oli mulle aivan liian iso ja ihan yhtä tyhjän kanssa. Useampia en sitten jäänyt sovittamaan. Mitä ihmettä mun pitäs niiden kanssa tehdä? En toiste haluais joutua samaan tilanteeseen, että joudun miettimään niiden auki saksimista sovituskopissa!

Samalla reissulla löysin itselleni oikein tummansinisen juhlamekon sinne kaverin häihin sekä mekkoon sopivat ballerinat. Yhteensä näihin kului muistaakseni n. 70 euroa, mikä oli ihan passeli budjetti mulle. Etsittiin kaverin kanssa vielä mekkoon sopivaa paksua vyötä, mutta sellaista kohtuuhintaista ei löytynyt mistään.. päädyin siis ostamaan vaan roikkuvan hopeakorun siihen kaveriksi. On se ihan hyvä ilman sitä vyötäkin!

Nyt ongelmana vaan on se, etten välttämättä edes pääse sinne häihin, sillä koiranhoitaja perui tulonsa viime tingassa. Hiukan sattuu kupolissa tää kavereiden läpi miettiminen, että kenet mä sitten tänne tilalle saisin. Koiraa ei voi mukaankaan ottaa eikä jättää tänne yksin, niin vaihtoehdot on hiukan vähissä. Muutenkin tän kaverin kanssa oltiin sovittu aikoja sitten, että hän tulee silloin ja hoitaa Lolaa, ja nyt keksitäänkin sitten ihan kummallisia tekosyitä, että miksei muka päästäkään tulemaan.

Suoraan sanottuna vituttaa ihan jumalattomasti! Jos mä ton ihmisen takia missaan ne häät niin kyllä sitten on helvetti irti. Ensinnäkin voin vannoa, että morsian tappaa mut jos nyt ilmoitan etten pääsekään, koska koiralle ei ole hoitajaa, ja toisekseen mä aion pistää sellaisen mekkalan pystyyn tälle hoitajalle. Toivotaan nyt parasta, että saisin jonkun muun hoitajan Lolalle.

Täytynee käydä purkamassa vähän aggressioita tuolla Fressillä taas joku päivä. Jos ei huomenna pääse lihaskivuilta (veikkaan että tekee jo tänpäivänen aika gutaa lihaksissa) niin sitten vaikka keskiviikkona.

Random kuulumisia

Eipä oo minkään harrastaminen kyllä edennyt yhtikäs mihinkään. Jumppakuteet odottaa meikäläistä edelleen siellä kaupassa ja rahaa niiden ostamiseen tulee vasta ens viikon perjantaina. Päätin, että ens viikon lauantaina pidän shoppailupäivän ja käyn hakemassa kaiken tarvittavan silloin, jotta on sitten maanantaina pt-tapaamisessa jotain päällepantavaa vanhojen ja reikäisten vaatteiden sijaan.

Kesäfiilistelyä

Töitä on sen sijaan kyllä riittänyt! Tää on viikon kuudes työpäivä ja huomenna olis vielä 9-tuntinen päivä. Ke-pe on myös töitä, mutta sitten onkin kahden päivän vapaa ennen kuin koulu alkaa taas maanantaina. Jotenkin sitä alkaa olla tässä vaiheessa viikkoa jo ihan poikki, mutta ainakin tietää, että rahaa tulee (joskin vasta syyskuussa).
Toi kirjakauppa on kyllä mun maanpäällinen taivas. Ostoslistalla on toistakymmentä kirjaa ja/tai muuta roinaa ja varauskaapissa odottelee mun nimellä mm. Harry Potterin suuri velhouskirja, pari kappaletta Muumi-kirjepaperisettiä (Pikku Myy ja Haisuli), lukuvuosikalenteri (helpottaa aikatauluttamista suuresti) ja muistaakseni myös Opiskelijan keittokirja, jonka kyllä voisin heivata sieltä. Enhän mä ikinä mitään uutta ja jännää kokkaa, vaan aina niitä samoja mössöjä!

Oon tässä kuluneen viikon aikana onnistunut hankkimaan itselleni pari kirjekaveria Jenkeistä. Yksi on Pennsylvaniasta ja toinen Californiasta, jostain pikkukaupungeista molemmat. Mä odottelen saapuvia kirjeitä kuin kuuta nousevaa, molemmat ovat nimittäin jo lähettäneet ensimmäiset kirjeet. Tätä varten mä niitä kirjepaperisettejä olenkin hommannut ja tehnyt oikein listan, että mitä kaikkea jännää "suomalaista" niille voi lähettää kirjeiden mukana. En vaan yhtään tiedä postimaksuista, eli täytynee käydä Postissa punnitsemassa noita, kun ei keittiövaakaakaan tästä taloudesta löydy.
Tän Pennsylvanian tytön kanssa läheteltiin muutaman päivää sähköposteja (37 kpl yhteensä, muutaman päivän aikana!!) ennen kuin hän sai sen kaipaamansa PO-boksin, jonne voin lähettää paluupostia. Ennen tätä hän ei halunnut lähettää omaakaan kirjettään, ettei sitten käy niin, että joudun odottelemaan iät kaiket vastausosoitetta. Juttu meillä luistaa vallan mainiosti ja ollaan tähän asti pystytty jauhamaan joistain asioista ihan jumalattomasti! Ää, en malta odottaa, tulis jo kirjeet!
(kauankohan posti kulkee Jenkeistä Suomeen?)

Sitten ikävämpiin asioihin. Äiti kuoli melkein kaksi viikkoa takaperin. Taustalla oli huonoa kuntoa (josta kuulin vasta jälkikäteen) ja kotona kaatuilua, joiden seurauksena tiedossa oli sairaalareissu (teho-osasto ja neurologian vuodeosasto tjtn) ja lopulta siirto kaupunginsairaalaan, jossa äiti sitten kuoli. Ennen siirtoa äiti oli vielä parempaan päin, yritti kovasti puhua, tunnisti vierailijat ja oli koko ajan tajuissaan. Siirrosta sitten meni ilmeisesti pahaksi..
Hoitajien asenne jäi kyllä harmittamaan siinä määrin, että tekisi mieli käydä sanomassa pari valittua sanaa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei aika riitä välttämättä tasaisesti kaikille eikä vierailijoiden paasaamiseen varsinkaan, mutta mun mielestä "se oli tommonen ku se tuli meille" ei ole ollenkaan riittävä vastaus, kun kysytään, että miksi lupaava parantuminen ei nyt sitten jatkunutkaan ja miksi äiti on käytännössä katsoen jo kuoleman oma. Siis ihan tosi, toi on vähän niinku vastais että "en se mää ollu ja sitäpaitsi se oli vahinko"!
EI NÄIN.

Oon nyt sitten purkanut pahaa oloani pistämällä kaiken puhtini uusiin ihmisiin tutustumiseen (kirjekaverit) ja työntekoon. Eilen olin töissä kyllä kyyneleet silmissä, kun yksi asiakas alkoi riehumaan maksullisten muovipussien vuoksi. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että siirtyy asioimaan muissa ketjuissa jos en nyt laita muovipussia tähän lukiokirjojen kaveriksi ilman erillistä veloitusta ja kiukutteli mulle sitten niin pahasti, että tauko tuli tarpeeseen. Portaita alas taukohuoneeseen mennessäni pidättelin sitten kyyneliä, jotka meinas tulla jo siinä tiskillä. Valitettavasti minä en ole niiden muovipussien hinnoittelusta päättänyt, joten se ei silloin voi olla minun vikani enkä minä voi niitä lykätä kaupanpäällisinä, koska se on vastoin myymälän sääntöjä. Tunteet ovat siis mulla vähän pinnalla, mutta kaipa sekin aikaa myöten tasoittuu.

Odotettavissa on onneksi mukaviakin asioita.. palkkapäivä, koulun jatkuminen (jee, kavereita!), harrastuksen aloittaminen, kirjeiden saapuminen (ja vastausten kirjoittaminen) sekä tietysti myös parhaan kaverin häät tossa kahden viikon päästä. Näistä voinkin kirjoitella enempi seuraavassa postauksessa, palaillaan!

Ensiaskelia

Jee, nyt oon seuraavan vuoden ajan kanta-asiakas Fressillä. Paikkahan sijaitsee tuolla Tammelassa ja tutummin sitä kutsutaan kaiketi Sykkeeksi. Nyt tarttee vaan parin viikon sisään metsästää jostain jumppahousut, -toppi ja urheilurintsikat, niin pääsee jossain vähän liikkeelle. Ei ihan kehtaa mennä noilla takapuolesta puhki kuluneiden pöksyjen kanssa jumppailemaan, ei edes takariviin :D

Tolla kantiskortilla on jonkin verran etujakin! Voin vierailla paikkakunnilla käydessäni piipahtaa siellä olevassa Fressissä, vaikka yleensähän tähän ei jää kyllä aikaa. Ja muutenkin noita keskuksia on mun visiittikaupungeista vaan Oulussa ja Lahdessa. Hitsi kun Turussa ois, se olis kiva!

Sitten tolla saa etuja Fressin yhteistyökumppaneilta, pitääkin nää katsella läpi heti kun kerkiän. Mitä nyt nopeasti vilkuilin, niin noita toppeja näkyis tuolta löytyvän ihan kivojakin.

Lisäksi saan yhden pt-tapaamisen ilmaiseksi, jee! Tämän aion hyödyntää niin, että pt saa kertoa mulle mitä mun pitää tehdä kuntosalilla, mitkä olis just mulle semmoset olennaisimmat jutut ja sitten vois vielä ehkä neuvoa mua niiden laitteiden kanssa. Kuntopyörä on ainoa ennestään satavarmasti tuttu juttu :D

Opiskelijana saan tietty hinnastakin hiukan pois, mikä on tosi hyvä juttu kun tuo budjetti ei niin hirmuisen suuri kuitenkaan ole. Paikan päällä on myös solarium, joka tietenkin maksaa erikseen. Sauna- ja suihkutilatkin siellä on (gee, ylläri), mutta sattuneesta syystä me ei siellä kierrelty katsomassa alastomia naisia - mulle vaan osoitettiin oikea ovi.

Tota jumppa-aikataulukatsoessani ihastuin sen monipuolisuuteen. Tuoltahan löytyy vaikka mitä! Ainakin Bodycombatiin haluan ehdottomasti päästä joskus, se on semmonen must. Noi tunnit on erivärisillä taustoilla haastavuuden perusteella, ja valitettavasti Bodycombat on oranssilla eli haastavalla. Jos sitä kävis ensin helpoilla (siniset) ja keskitason (vihreät) tunneilla ennenku tonne oransseihin lähtee. Ainakin jotain spinningia pitänee kokeilla, miä ettei Bodysteppia ja Bodybalancea kans. Täytyy lueskella noiden esittelyjä tietty myös.

Jumaliste, sit riitti!

Ei, tämä ei ole kiukkupäivitys, mitä nyt olen tätä myöten kypsä itseeni.

Mä olen tupakoinut yli kymmenen vuotta, juossut baareissa 18-vuotiaasta ja harva se viikonloppu kuluu kavereiden kanssa "parilla" käydessä. Lisäksi mä syön huonosti, nukun omituisiin aikoihin ja liian pitkään kerralla. Päivät vietän tietokoneella istuen, leffoja ja sarjoja katsellen sekä netissä harrastaen. Koiran kanssa ei tule käytyä riittävän pitkiä lenkkejä omaa kuntoa ajatellen ja mun "hyötyliikunta" koostuu bussin perässä juoksemisesta. Oma peilikuva ei ole miellyttänyt pitkiin aikoihin, bikinit pistän päälleni vain, jos tiedän että pelkästään paras kaveri on näkemässä ja möhömaha muistuttaa raskausmahaa niinkin paljon, että on kyselty kumpaa odotan.

Illalla juteltiin kaverin kanssa Skypessä motivaatiosta ja siitä, mistä se motivaatio oikein tulee. Itseäni ottaa päähän se, ettei jokin syy muka ole hyvä syy haluta muutosta elämäntapoihinsa ja ulkonäköönsä. Hei, toiset perustavat näitä päätöksiä julkkisten ulkonäköön, miksen minä saa perustaa niitä mihin haluan? Lopputuloksena kaveri ehdotti yhteistä tavoitetta, johon suostuin parin tarkentavan kysymyksen jälkeen.

Tavoitteena on se, etten makaa sohvalla 24/7 vaan teen vähintään joka toinen päivä jotain kuntoni eteen. Olen nyt lukenut Jumppaa!-blogia ja olen sieltä saanut ihan uutta puhtia alkuperäisen motivaation lisäksi. Päätin siis repäistä ja hommata ensi kuussa kortin Fressille! Katselin tuossa näytepätkiä joistain tunneista, luin ryhmäliikuntatuntien esittelyjä ja tein listaa kiinnostavista tunneista, joten eiköhän sieltä löydy mullekin riittävästi tekemistä. Tavoitteena olisi parantaa myös lihaskuntoa, mutta salitreenit täytyy kyllä unohtaa, kunnes saan jonkun osaavan kaverin mua opastamaan.

Myös ruokavalioon tulee muutosta: ei enää jokapäiväistä mässäilyä, vaan kerran viikkoon on "vapaan ruokailun päivä", jolloin saa vetää naamariin mitä mieli tekee. Muuten syön normaalia jokapäiväistä sapuskaa ja tämän lisäksi opettelen popsimaan sen perkeleen aamupuuron tai vastaavan joka aamu. Vaikka sitten apinalle banaania, jos en muuta muka ehdi.

Suurin haaste tulee aivan varmasti olemaan kuitenkin tupakoinnin lopettaminen, johon mulla ei tähän asti ole riittänyt motivaatio eikä kyllä ole yksinkertaisesti huvittanutkaan. Tosiasia nyt vaan on se, että liikuntaan en kuole vaan siihen tupakointiin, ennemmin tai myöhemmin. Ja kunto ei kasva, jos ei pysty hengittämään liikuntaa harrastaessaan. Mun keuhkot nyt on mitä on, koska johan se kymmenen vuoden tupruttelu jossain vaikuttaa, mutta pienin askelin eteenpäin ja ennen kaikkea omaan tahtiin! Lisäksi varsinkin alkuun aion jättää sen kaljan lipittelyn suosiolla pois tai ainakin vähemmälle (on tässä polttareita ja häitä tiedossa - kyllä siellä nyt vähän saa ottaa), jotta lähtee uudet elämäntavat kunnolla käyntiin. Olkoot nuo häät ja polttarit sitten niitä mun mässäilypäiviä.

Ja lopuksi paljastan sen motivaation lähteen: mies! Ei siis siinä mielessä, etten sille kelpaisi tällaisenaan, hän vaatis mua muuttumaan tai että mä haluaisin siitä yhtään sen enempää (koska siinä nyt ei ole mistään parisuhteesta ollenkaan kyse). En välttämättä koko ukkoa itelleni haluais kokopäiväisesti. Kyseinen herra elää terveellisesti, kuntoilee, pitää huolta itsestään ja on todella timmissä kunnossa. Lisäksi sen pääkoppa tuntuu olevan ihan eri kantilla kuin peruspulliaisilla, jotka ei ole endorfiineista kuulleetkaan. Mä tahdon kans! Tämä oli se herätys, jonka mä koin.

Huomio! Jos en kuukauden päästä ole täällä kertonut aloittaneeni tätä mun elämänmuutosta niin tulkaa joku potkimaan mut ylös sohvalta, jooko? Kuukauden päästä varmaan kyllä kärsin niistä polttareiden jälkimainingeista, mutta se nyt jää nähtäväksi. Ehkä mä silloin valitan siitä, miten viinasta tulee aivan kamala olo seuraavaks päiväks ja miksen oo aiemmin tajunnut vaihtaa alkoholia liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin?

Pitäkää mulle peukkuja ja tsempatakin saa, jos mun tekstistä kuultaa masennus läpi! Katsotaan miten pitkälle tässä päästään ;)

Aivan joo, meinas ihan itsekehu unohtua kokonaan. Eka kouluvuosi loppui hienosti stipendin saamiseen (luokan parhaat arvosanat - pelkkää kolmosta numeroissa!) ja oon kyllä tyytyväinen itseeni, mitä nyt poissaoloja ei saisi olla läheskään noin paljon. Lisäksi mä pääsin sinne Suomalaiseen Kirjakauppaan kesätöihin! Mikään vakituinen homma kiinteillä tunneilla tää ei oo, vaan oon sellanen tarvittaessa töihin kutsuttava. Mutta silti, jee! Paljon kirjoja mulle, jee! Sinne menee palkat, jee!

Ai niin, mullahan on blogikin!

Hehe, mä olen kokonaan unohtanut tän blogin olemassaolon. Aina välillä sitä muistaa, että sellainen on tullut joskus aloitettua, mutta ikinä ei ole mukamas mitään asiaa. Pitäis vaan saada hyvä rutiini päälle niin tulis tätäkin kirjoitettua!

Viime vuoden huhtikuun jälkeen on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Mä ehdin lopettaa mun työharjoittelun ja syksyllä aloitin koulun, joten vuonna 2016 mä valmistun merkonomiksi, jos kaikki menee hyvin. Numerot on tähän mennessä ollut pelkkiä kolmosia (asteikolla 1-3) ja uskon että samaa rataa tulee koulumenestys jatkumaan. Tällä hetkellä oon työharjoittelussa Suomalaisessa Kirjakaupassa ja oon tykännyt paikasta ihan hirveästi! Siellä on niin paljon kaikkia ihania kirjoja, että mulla on loppuvuoden ostoslista jo kasassa.

Viime viikolla mä kävin kampaajalla. Viime kesästä lähtien oon värjännyt hiuksia pelkällä punaisella ja koittanut epätoivoisesti kasvattaa hiuksia pidemmiksi, mutta luovutin sitten suosiolla. Hiukset alkoi hapsottaa niin pahasti kaikkiin ilmansuuntiin, että mulla paloi käpy ja extempore varasin ajan kynittäväksi ja värjättäväksi. Kampaaja maksoi ihan jumalattomasti, mutta ehkä se oli sen arvoista, kun nyt on taas tyytyväinen jonkin aikaa. Plus se palvelu oli todella hyvää, kampaaja oli tosi mukava ja tiesi mitä teki mun hiusten kanssa. Mulla oli tarkka malli mielessä sinne mennessä, mutta värin kanssa en osannut muuta sanoa kuin että "jotain kylmää sävyä kiitos" ja kampaaja osas siitä sitten säveltää mullekin sopivan ratkasun. Lisäks siellä oli oikein kahvitarjoilua ja sain kivan tyvikohottavan suihkeenkin ostaa sieltä mukaan :)

Mun pitäis työharjoittelua varten kirjoittaa Wilmaan TOP-päiväkirjaa, jota ilman ei tipu numeroa todistukseen tästä näytöstä. Mä sitten varmaan väännän sitä itku kurkussa viimeisenä iltana, että saan sen numeron, ku muu ei sitten enää siinä vaiheessa auta. Ärsyttää ihan hirveästi koko päiväkirjahomma, mitä kukaan sillä tiedolla tekee että "Tänään palvelin asiakkaita, purin tukkukuormaa ja hinnoittelin tuotteita. Tulin ajoissa ja olin viisi minuuttia yliaikaa. En kokenut tänään minkäänlaisia uusia oivalluksia asiakaspalvelusta." Siis ihan oikeasti, mitä ihmiset yleensä kirjoittaa mihinkään päiväkirjaan? :D

Lopuksi joku arkistoista kaiveltu kuva. Okei, tammikuulta. Lola sanoo moi!