Tiedätkö sen tunteen, kun sulla on jotain haaveita ja tuntuu ettet ikinä pääse sinne asti? Tuntuu ihan turhalta avata mitään blogeja, jotta voi lukea muiden haaveiden toteutumisesta kun tulee vaan paha mieli ja tuntuu siltä, että on turha kuvitellakaan pääsevänsä täältä mihinkään. Siksipä mä olen miettinyt, että taidan ruveta tekemään ihan tarkkoja suunnitelmia toteuttaakseni haluamani asiat.
En nyt tarkoita mitään minuutin tai päivän tarkkuudella tehtyjä aikatauluja, vaan sellaisia suuntaa-antavia ihan. Esimerkiksi "Muutan Britteihin vuoden 2016-2017 vaiheessa" tai "Valmistumisen jälkeen säästän pari tonnia työskentelemällä 24/7 ja muutan, kun rahat on kasassa". Oikeastihan mun tekis mieli laskea päiviä siihen vuodenvaihteeseen. Oikeastaan voisinkin laskea, voihan sitä muuttaa sitten, jos siltä tuntuu?
Nyt on siis 477 valmistumiseen (plusmiinus muutama päivä) ja 691 päivää siihen kyseiseen vuodenvaihteeseen. Jotenkin numerot on mulle helpompia käsitellä, täähän tuntuu jo siltä ettei siihen nyt ihan älyttömän pitkä aika ole enää!
Käytännössähän tässä on liki 2 vuotta vielä aikaa, joten ehtii pohtia kaikenlaista. Mihin päin maata mä haluan muuttaa? Yritänkö etsiä työpaikkaa etukäteen? Entä jos se onkin ihan kamala paikka ja haluan sieltä pois? Entä jos asiat menee päin persettä, vaihdanko kaupunkia vai mitä mä sitten teen? Kaikkea jännää sitä pienessä mielessä voikin pyöriä.
Ja valmistumiseen on enää reilu 470 päivää. Siis täh, niin vähän? Tuntuu että koulua on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, eihän toi voi pitää paikkaansa. Mutta kyllä, vuosi ja 3 kuukautta niin mulla on paperit tuolta koulusta, vihdoin! Johan mä oon 26-vuotias ku mä tuolta valmistun. Hommaa riittää vielä vaikka kuinka, esimerkkinä tää tänään alkava työharjoittelu, joka kestää toukokuun loppuun asti. Sitten onkin edessä enää kolmosvuosi koulussa ja homma olis taputeltu kasaan. Ei kuulosta yhtään todelliselta.
Kotikatu iltamyöhäsellä. Lunta tupruttaa. Kuvan laatu on kamala.
