Jee, mä teen jotain!

Kävin viime viikolla shoppaamassa jumppakuteet. Mukaan tarttui tommoset ihanat löysät pöksyt (mustat tietysti) ja Ginasta ihan normaali musta painijaselkäinen toppi. Tossut olikin omasta takaa, kun satuin ne löytämään tuolta vaatehuoneesta (varastohuoneena toimivasta sellaisesta). Urheilurintsikat pitäisi vielä ostaa, mutta käpy paloi jo yksien sovittamisen jälkeen. L-kokoa en meinannut saada pois päältä sitten millään ja puoliksi tosissani jo pohdin lähteväni ne päällä kassan kautta, ettei tarvitse niitä siinä kopissa repiä rikki. Päädyin sitten riisumaan ne toista kautta ja sovittamaan XL-kokoa, joka sitten oli mulle aivan liian iso ja ihan yhtä tyhjän kanssa. Useampia en sitten jäänyt sovittamaan. Mitä ihmettä mun pitäs niiden kanssa tehdä? En toiste haluais joutua samaan tilanteeseen, että joudun miettimään niiden auki saksimista sovituskopissa!

Samalla reissulla löysin itselleni oikein tummansinisen juhlamekon sinne kaverin häihin sekä mekkoon sopivat ballerinat. Yhteensä näihin kului muistaakseni n. 70 euroa, mikä oli ihan passeli budjetti mulle. Etsittiin kaverin kanssa vielä mekkoon sopivaa paksua vyötä, mutta sellaista kohtuuhintaista ei löytynyt mistään.. päädyin siis ostamaan vaan roikkuvan hopeakorun siihen kaveriksi. On se ihan hyvä ilman sitä vyötäkin!

Nyt ongelmana vaan on se, etten välttämättä edes pääse sinne häihin, sillä koiranhoitaja perui tulonsa viime tingassa. Hiukan sattuu kupolissa tää kavereiden läpi miettiminen, että kenet mä sitten tänne tilalle saisin. Koiraa ei voi mukaankaan ottaa eikä jättää tänne yksin, niin vaihtoehdot on hiukan vähissä. Muutenkin tän kaverin kanssa oltiin sovittu aikoja sitten, että hän tulee silloin ja hoitaa Lolaa, ja nyt keksitäänkin sitten ihan kummallisia tekosyitä, että miksei muka päästäkään tulemaan.

Suoraan sanottuna vituttaa ihan jumalattomasti! Jos mä ton ihmisen takia missaan ne häät niin kyllä sitten on helvetti irti. Ensinnäkin voin vannoa, että morsian tappaa mut jos nyt ilmoitan etten pääsekään, koska koiralle ei ole hoitajaa, ja toisekseen mä aion pistää sellaisen mekkalan pystyyn tälle hoitajalle. Toivotaan nyt parasta, että saisin jonkun muun hoitajan Lolalle.

Täytynee käydä purkamassa vähän aggressioita tuolla Fressillä taas joku päivä. Jos ei huomenna pääse lihaskivuilta (veikkaan että tekee jo tänpäivänen aika gutaa lihaksissa) niin sitten vaikka keskiviikkona.

Random kuulumisia

Eipä oo minkään harrastaminen kyllä edennyt yhtikäs mihinkään. Jumppakuteet odottaa meikäläistä edelleen siellä kaupassa ja rahaa niiden ostamiseen tulee vasta ens viikon perjantaina. Päätin, että ens viikon lauantaina pidän shoppailupäivän ja käyn hakemassa kaiken tarvittavan silloin, jotta on sitten maanantaina pt-tapaamisessa jotain päällepantavaa vanhojen ja reikäisten vaatteiden sijaan.

Kesäfiilistelyä

Töitä on sen sijaan kyllä riittänyt! Tää on viikon kuudes työpäivä ja huomenna olis vielä 9-tuntinen päivä. Ke-pe on myös töitä, mutta sitten onkin kahden päivän vapaa ennen kuin koulu alkaa taas maanantaina. Jotenkin sitä alkaa olla tässä vaiheessa viikkoa jo ihan poikki, mutta ainakin tietää, että rahaa tulee (joskin vasta syyskuussa).
Toi kirjakauppa on kyllä mun maanpäällinen taivas. Ostoslistalla on toistakymmentä kirjaa ja/tai muuta roinaa ja varauskaapissa odottelee mun nimellä mm. Harry Potterin suuri velhouskirja, pari kappaletta Muumi-kirjepaperisettiä (Pikku Myy ja Haisuli), lukuvuosikalenteri (helpottaa aikatauluttamista suuresti) ja muistaakseni myös Opiskelijan keittokirja, jonka kyllä voisin heivata sieltä. Enhän mä ikinä mitään uutta ja jännää kokkaa, vaan aina niitä samoja mössöjä!

Oon tässä kuluneen viikon aikana onnistunut hankkimaan itselleni pari kirjekaveria Jenkeistä. Yksi on Pennsylvaniasta ja toinen Californiasta, jostain pikkukaupungeista molemmat. Mä odottelen saapuvia kirjeitä kuin kuuta nousevaa, molemmat ovat nimittäin jo lähettäneet ensimmäiset kirjeet. Tätä varten mä niitä kirjepaperisettejä olenkin hommannut ja tehnyt oikein listan, että mitä kaikkea jännää "suomalaista" niille voi lähettää kirjeiden mukana. En vaan yhtään tiedä postimaksuista, eli täytynee käydä Postissa punnitsemassa noita, kun ei keittiövaakaakaan tästä taloudesta löydy.
Tän Pennsylvanian tytön kanssa läheteltiin muutaman päivää sähköposteja (37 kpl yhteensä, muutaman päivän aikana!!) ennen kuin hän sai sen kaipaamansa PO-boksin, jonne voin lähettää paluupostia. Ennen tätä hän ei halunnut lähettää omaakaan kirjettään, ettei sitten käy niin, että joudun odottelemaan iät kaiket vastausosoitetta. Juttu meillä luistaa vallan mainiosti ja ollaan tähän asti pystytty jauhamaan joistain asioista ihan jumalattomasti! Ää, en malta odottaa, tulis jo kirjeet!
(kauankohan posti kulkee Jenkeistä Suomeen?)

Sitten ikävämpiin asioihin. Äiti kuoli melkein kaksi viikkoa takaperin. Taustalla oli huonoa kuntoa (josta kuulin vasta jälkikäteen) ja kotona kaatuilua, joiden seurauksena tiedossa oli sairaalareissu (teho-osasto ja neurologian vuodeosasto tjtn) ja lopulta siirto kaupunginsairaalaan, jossa äiti sitten kuoli. Ennen siirtoa äiti oli vielä parempaan päin, yritti kovasti puhua, tunnisti vierailijat ja oli koko ajan tajuissaan. Siirrosta sitten meni ilmeisesti pahaksi..
Hoitajien asenne jäi kyllä harmittamaan siinä määrin, että tekisi mieli käydä sanomassa pari valittua sanaa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, ettei aika riitä välttämättä tasaisesti kaikille eikä vierailijoiden paasaamiseen varsinkaan, mutta mun mielestä "se oli tommonen ku se tuli meille" ei ole ollenkaan riittävä vastaus, kun kysytään, että miksi lupaava parantuminen ei nyt sitten jatkunutkaan ja miksi äiti on käytännössä katsoen jo kuoleman oma. Siis ihan tosi, toi on vähän niinku vastais että "en se mää ollu ja sitäpaitsi se oli vahinko"!
EI NÄIN.

Oon nyt sitten purkanut pahaa oloani pistämällä kaiken puhtini uusiin ihmisiin tutustumiseen (kirjekaverit) ja työntekoon. Eilen olin töissä kyllä kyyneleet silmissä, kun yksi asiakas alkoi riehumaan maksullisten muovipussien vuoksi. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että siirtyy asioimaan muissa ketjuissa jos en nyt laita muovipussia tähän lukiokirjojen kaveriksi ilman erillistä veloitusta ja kiukutteli mulle sitten niin pahasti, että tauko tuli tarpeeseen. Portaita alas taukohuoneeseen mennessäni pidättelin sitten kyyneliä, jotka meinas tulla jo siinä tiskillä. Valitettavasti minä en ole niiden muovipussien hinnoittelusta päättänyt, joten se ei silloin voi olla minun vikani enkä minä voi niitä lykätä kaupanpäällisinä, koska se on vastoin myymälän sääntöjä. Tunteet ovat siis mulla vähän pinnalla, mutta kaipa sekin aikaa myöten tasoittuu.

Odotettavissa on onneksi mukaviakin asioita.. palkkapäivä, koulun jatkuminen (jee, kavereita!), harrastuksen aloittaminen, kirjeiden saapuminen (ja vastausten kirjoittaminen) sekä tietysti myös parhaan kaverin häät tossa kahden viikon päästä. Näistä voinkin kirjoitella enempi seuraavassa postauksessa, palaillaan!