Ei, tämä ei ole kiukkupäivitys, mitä nyt olen tätä myöten kypsä itseeni.
Mä olen tupakoinut yli kymmenen vuotta, juossut baareissa 18-vuotiaasta ja harva se viikonloppu kuluu kavereiden kanssa "parilla" käydessä. Lisäksi mä syön huonosti, nukun omituisiin aikoihin ja liian pitkään kerralla. Päivät vietän tietokoneella istuen, leffoja ja sarjoja katsellen sekä netissä harrastaen. Koiran kanssa ei tule käytyä riittävän pitkiä lenkkejä omaa kuntoa ajatellen ja mun "hyötyliikunta" koostuu bussin perässä juoksemisesta. Oma peilikuva ei ole miellyttänyt pitkiin aikoihin, bikinit pistän päälleni vain, jos tiedän että pelkästään paras kaveri on näkemässä ja möhömaha muistuttaa raskausmahaa niinkin paljon, että on kyselty kumpaa odotan.
Illalla juteltiin kaverin kanssa Skypessä motivaatiosta ja siitä, mistä se motivaatio oikein tulee. Itseäni ottaa päähän se, ettei jokin syy muka ole hyvä syy haluta muutosta elämäntapoihinsa ja ulkonäköönsä. Hei, toiset perustavat näitä päätöksiä julkkisten ulkonäköön, miksen minä saa perustaa niitä mihin haluan? Lopputuloksena kaveri ehdotti yhteistä tavoitetta, johon suostuin parin tarkentavan kysymyksen jälkeen.
Tavoitteena on se, etten makaa sohvalla 24/7 vaan teen vähintään joka toinen päivä jotain kuntoni eteen. Olen nyt lukenut Jumppaa!-blogia ja olen sieltä saanut ihan uutta puhtia alkuperäisen motivaation lisäksi. Päätin siis repäistä ja hommata ensi kuussa kortin Fressille! Katselin tuossa näytepätkiä joistain tunneista, luin ryhmäliikuntatuntien esittelyjä ja tein listaa kiinnostavista tunneista, joten eiköhän sieltä löydy mullekin riittävästi tekemistä. Tavoitteena olisi parantaa myös lihaskuntoa, mutta salitreenit täytyy kyllä unohtaa, kunnes saan jonkun osaavan kaverin mua opastamaan.
Myös ruokavalioon tulee muutosta: ei enää jokapäiväistä mässäilyä, vaan kerran viikkoon on "vapaan ruokailun päivä", jolloin saa vetää naamariin mitä mieli tekee. Muuten syön normaalia jokapäiväistä sapuskaa ja tämän lisäksi opettelen popsimaan sen perkeleen aamupuuron tai vastaavan joka aamu. Vaikka sitten apinalle banaania, jos en muuta muka ehdi.
Suurin haaste tulee aivan varmasti olemaan kuitenkin tupakoinnin lopettaminen, johon mulla ei tähän asti ole riittänyt motivaatio eikä kyllä ole yksinkertaisesti huvittanutkaan. Tosiasia nyt vaan on se, että liikuntaan en kuole vaan siihen tupakointiin, ennemmin tai myöhemmin. Ja kunto ei kasva, jos ei pysty hengittämään liikuntaa harrastaessaan. Mun keuhkot nyt on mitä on, koska johan se kymmenen vuoden tupruttelu jossain vaikuttaa, mutta pienin askelin eteenpäin ja ennen kaikkea omaan tahtiin! Lisäksi varsinkin alkuun aion jättää sen kaljan lipittelyn suosiolla pois tai ainakin vähemmälle (on tässä polttareita ja häitä tiedossa - kyllä siellä nyt vähän saa ottaa), jotta lähtee uudet elämäntavat kunnolla käyntiin. Olkoot nuo häät ja polttarit sitten niitä mun mässäilypäiviä.
Ja lopuksi paljastan sen motivaation lähteen: mies! Ei siis siinä mielessä, etten sille kelpaisi tällaisenaan, hän vaatis mua muuttumaan tai että mä haluaisin siitä yhtään sen enempää (koska siinä nyt ei ole mistään parisuhteesta ollenkaan kyse). En välttämättä koko ukkoa itelleni haluais kokopäiväisesti. Kyseinen herra elää terveellisesti, kuntoilee, pitää huolta itsestään ja on todella timmissä kunnossa. Lisäksi sen pääkoppa tuntuu olevan ihan eri kantilla kuin peruspulliaisilla, jotka ei ole endorfiineista kuulleetkaan. Mä tahdon kans! Tämä oli se herätys, jonka mä koin.
Huomio! Jos en kuukauden päästä ole täällä kertonut aloittaneeni tätä mun elämänmuutosta niin tulkaa joku potkimaan mut ylös sohvalta, jooko? Kuukauden päästä varmaan kyllä kärsin niistä polttareiden jälkimainingeista, mutta se nyt jää nähtäväksi. Ehkä mä silloin valitan siitä, miten viinasta tulee aivan kamala olo seuraavaks päiväks ja miksen oo aiemmin tajunnut vaihtaa alkoholia liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin?
Pitäkää mulle peukkuja ja tsempatakin saa, jos mun tekstistä kuultaa masennus läpi! Katsotaan miten pitkälle tässä päästään ;)
Aivan joo, meinas ihan itsekehu unohtua kokonaan. Eka kouluvuosi loppui hienosti stipendin saamiseen (luokan parhaat arvosanat - pelkkää kolmosta numeroissa!) ja oon kyllä tyytyväinen itseeni, mitä nyt poissaoloja ei saisi olla läheskään noin paljon. Lisäksi mä pääsin sinne Suomalaiseen Kirjakauppaan kesätöihin! Mikään vakituinen homma kiinteillä tunneilla tää ei oo, vaan oon sellanen tarvittaessa töihin kutsuttava. Mutta silti, jee! Paljon kirjoja mulle, jee! Sinne menee palkat, jee!
