Innostuva suunnittelija

Teinpä huvikseni Enneagrammi-testin (testin voi tehdä täällä), vaikka muistelin tehneeni testin aiemminkin. Silloin testi oli kyllä erilainen ja sain tulokseksi eri ihmistyypin kuin tällä kertaa. Viime kerralla olin Vahva Vaikuttaja ja tällä kertaa Innostuva Suunnittelija, kuten joku tarkkasilmäinen ehkä otsikosta huomasikin.

Testi mukaan olen kaikkea seuraavaa: (kursivoituna ne, joita en koe osittain/ollenkaan itseäni kuvaavaksi)
eloisa * iloinen * idearikas * innostava * visionääri * optimistinen * monipuolinen * seikkailija * korkealentoinen * hauska * myönteinen * vaihtelunhaluinen * nopea * inspiroiva * kekseliäs * eteenpäin menevä * spontaani * monilahjakkuus * lyhytjännitteinen * kärsimätön * itsevarma * vapautta kaipaava *

Parhaimmillaan: iloinen, idearikas ja monipuolinen
Huonoimmillaan: levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön

Parhaimmillaan ja huonoimmillaan -ominaisuudet kyllä kuvasivat mua ihan täysin. Noista ominaisuuksista muutenkin suurin osa osui nappiin, vaikka tässä tietysti on suurimmaksi osaksi positiivisia juttuja ja ne negatiivisimmat ei tässä listassa ole.
"Minusta on hauskaa suunnitella uusia mielenkiintoisia asioita. Nautin innostavista ideoista ja uusista mahdollisuuksista. Toivon elämääni vaihtelua ja sopivasti jännittävää seikkailua."

Tässä tarkemmassa kuvauksessa on monia mua kuvaavia juttuja myös. Mulla on aina monta rautaa tulessa ja suunnittelen milloin mitäkin projekteja/reissuja/tulevaisuudenjuttuja. Mä kyllä lannistun helposti, mutta nousen sieltä masennuksesta yhtä nopeasti ku sinne tipahdinkin ja ryhdyn suunnittelemaan epäonnistunutta asiaa uudelta kannalta.
"Innostuva suunnittelija saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan." Rajoitukset ja tiukat säännöt on inhottavia. En anna muiden mielipiteiden hidastaa mun vauhtia, vaan pidän oman pääni (yleensä), riippuu vähän asiasta.
Pitkästyn helposti, janoan seikkailua. En nyt ihan tyhmänrohkea välttämättä ole, mutta ei paljoa puutu. Monilahjakas en kyllä ole, mutta opin nopeasti uudet asiat ja joissain kehityn ihan hyväksikin asti. "Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen."

Otinpa kerran rennosti

"Ens viikolla käyn sit pilateksessa ja venyttelyssä, kokeilen semmosia rauhallisempia lajeja niinku." Niinpä vissiin, ei tää sohvalla makaaminen ihan liikunnasta taida mennä. Oli siis tosiaan tarkoituksena käydä tällä viikolla kokeilemassa jotain uutta, rauhallisempaa lajia sen bodypumpin vikatikin jälkeen, mutta jostain syystä nyt ollaan jo sunnuntaissa enkä oo vieläkään näyttänyt naamaani Fressillä tällä viikolla. Siis äh, enkö nyt vois ees vähän pitkäjänteisemmin harrastaa jotain..

Kouluhommia sain tällä viikolla sentään tehtyä. Olis vielä jotain hintalappuja väsättävä ja kirjotettava about 15 sivua myymälämiljöö-tehtävään, mutta BLAH. Työharjoittelupaikkakin pitäisi etsiä, se nimittäin alkaa 9.2. ja papereiden pitäis olla valmiina viimeistään edeltävänä perjantaina, tai harjoittelua ei voi aloittaa. Toinen BLAH.

Mä tartten uuden kameran ja puhelimen. Kameran objektiivi on inan verran hajalla (ollut jo pidemmän aikaa, mutta nyt se alkaa myös vaikuttaa käyttöön) ja nykyinen puhelin nyt on vaan niin susihuono että uusi olis saatava. Valitettavasti en kumpaakaan saa ainakaan ennen kesää, sillä nyt parin kuukauden rahat menee maaliskuun Lontoo-reissuun, kun nykäisen itseni tästä sohvasta irti ja lähden kaverin kanssa juhlistamaan mun kaksvitosia muutamaks päiväks ulkomaille. Jeij!

Tänään oonkin kärsinyt tupakattomuudesta. Viimeisetkin rahat hävis tililtä tossa puolentoista viikkoa sitten ja siitä lähtien on kärvistelty. Elän pääasiassa kahvilla ja makkaralla, ja kahvikin on justkoht loppumassa. Kävin tänään herwoodin toisella puolella pummimassa kaverilta 5 tupakkaa, toinen kaveri laittoi tilille 5 euroa että saan huomenna lisää tupakkaa. Tiistaina tulee 4,5 euroa, joilla oli tarkoitus ostaa ruokaa, mutta taidankin ostaa kahvia. Loput sumplin sitten sitä mukaa kun tilanteita tulee eteen.

Oho, jopas aika hurahtaa!

Jep, taas kävi niin, että oon unohtanut koko blogin. Onhan se ajatus tuolla pääkopan takaosassa pyörinyt vähän väliä, kun muiden blogeja lukee, mutta omaan ei tunnu olevan ikinä aikaa/innostusta/aihetta. Tällä kertaa päätin kuitenkin rustata nopean 10 minuutin tekstin!

Kävin viime viikon tiistaina kuntospinningissä. Eipä tunnissa mitään vikaa ollut, hauskaahan se oli ja kolme varttia hurahti tosi nopeasti. Ongelmana olikin se pyörän satula! Ei oo muuten mikään maailman mukavin satula, sillä jopa mun vähemmän herkkää takapuolta ja erityisesti jotain istumaluita (tai mitänenytolikaan) alkoi särkeä jo puolessavälissä tuntia. Kärsin kuitenkin homman loppuun suosiolla, olis sieltä takarivistä sen verran noloa ollut poistua kesken kaiken. Tunnin loputtua sitten alkoikin päässä vippaamaan niin, että piti ottaa pyörästä tukea kun seisoi sen vieressä. Onneksi sen pystyi naamioimaan venyttelyksi, kun sitäkin vielä kaiken päätteeksi harrastettiin minuutin verran!

Torstaina sitten kävin Bodypumpissa. Ja ai suatana! Jalat tärisi puolen tunnin jälkeen ja liikkeet sai tehdä joko puoliteholla tai jättää puolet niistä tekemättä. Onneksi ohjaaja osasi neuvoa myös ne vähemmän raskaat liikkeet ja vieruskaveri auttoi tällaista avutonta ekakertalaista oikein mielellään. Kyllä sen rykäyksen jälkeen ihan hyvä fiilis oli, pakko se on kokeilla myöhemmin (paremmassa kunnossa) uudestaan!

Perjantaina en sitten meinannut päästä sohvalta millään ylös. Jumituin siihen kunnes tajusin voivani kierähtää siitä alas joutumatta käyttämään suurempia lihaksia. Kävely oli hankalaa, kädet tärisivät hiuksia kuivatessa ja meikkaaminen oli aavistuksen verran työlästä. Koulussa ei meinannut perse nousta penkistä.. mutta tää oli vielä pientä tulevaan verrattuna!
Koulukaverin uhkausten mukaisesti tilanne vaan paheni. Tulevana yönä en meinannut saada unta, kun olkapäät tuntui siltä että ne lähtee justnyt irti jos yritän vähänkin maata missä tahansa asennossa. Nukuin sinä yönä 4 tuntia. Lauantaina kävely sujui vielä hitaammin kuin edeltävänä päivänä ja piti kulkea hartiat lysyssä ja kädet eteen tuotuna. Kyykistyminen oli hankalaa ja vessassa käydessä haaveilin olevani mies, jottei pytylle vaan tarttis istua. Sunnuntaina olo olikin maagisesti parempi, enää reidet muistivat torstaiden urakan ja kädet pystyi vaivatta nostamaan suoraksi ylös. Hurraa, selvisin hengissä!

Tällä viikolla kyllä pitäydyn jossain vähän rennommissa lajeissa. Oliskohan pilates mitään? Tai ehkä käyn salilla tekemässä pikkiriikkisen lihasta ja käyn venyttelemässä sitten tunnilla varmuuden vuoksi, ettei tuu samanlaista viikkoa ku mitä viikonloppu oli.

Ja kiitos erään ystäväni olen pohtinut muuttoa Britteihin valmistumisen jälkeen. Lontoo olis tottakai The Juttu, mutta siellä on asumisen kustannukset ihan älyttömiä! Oon kyllä todennut olevani sen verran omituinen tyyppi, että saattaisin jopa kimppakämppään lähteä, varsinkin kun voisin lähteä valmiiksi kalustettuun kämppään täältä vaan parin matkalaukun kanssa. Toki säästöjä pitää olla, että tollasesta selviää hengissä, mutta jos sieltä aika nopsaan sais töitä niin why not?