Tää on taas niitä päiviä, kun toivoisi omistavansa enemmän kavereita, ystäviä, millä nimellä heitä nyt haluaakaan kutsua. Tuntuu ettei kukaan pidä yhteyttä Facebookin keskustelun ulkopuolella ja ihmisten kontakti juuri sinuun muodostuu lähinnä sun päivitysten tai kuvien tykkäämisestä. Ja siellä keskustelussakin se olet yleensä sinä, joka keskustelun aloittaa.
Jos kavereilla on suunnitelmia, ei kannata olettaa, että sulle tipahtais kutsua. Jälkikäteen sitten tulee viestiä, että "olisit tullu mukaan!". Joo tulisinhan mä, jos joku kutsuis.
Mä en jaksa aina olla se, joka tuppautuu kutsumatta mukaan. Joka sunnuntai internetin syövereistä löytyy kyseiseltä viikonlopulta kuvia, joissa sun kaverit on pitämässä hauskaa jossain. Ei välttämättä baarissa, vaan usein ne on jossain ihan vaan grillaamassa ja puhumassa paskaa. Mäkin haluan mukaan!
Mulla on monta sellaista kaveria, jotka aina puhuu kuinka olis kiva nähdä ja tehdä sitätätä yhdessä. Ja joka kerta se keskustelu unohtuu jonnekin sinne Facebookin linkkien taakse eikä sitä muista enää kukaan muu kuin minä, joka jäin taas kerran ulkopuolelle.
"Sitku mulla on vapaata ni nähdään!" ja aikaa menee pari kuukautta, kunnes joudun kyselemään taas että mitä kuuluu tänään, mitäs oot tehny.
"Ainii mä unohdin et sutki olis voinu kutsua!", sanoi kaveri, kun soittelin sille viime juhannuksena kuulumisia.
Puolustukseksi voinee sanoa, että mä asun kaukana vanhasta kotikaupungista eikä se nyt niin helppoa ole mahduttaa mua ihan kaikkeen. Mutta onhan mulla täällä nykyisessäkin kaupungissa kavereita.. vai onko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti