Kouluhommia ja muuta hehkutusta

Aloitetaanpa tämänpäiväinen blogipostaus oikein positiivisesti tokaisemalla, että mä oon aivan kypsä tähän koulunkäyntiin. Aina saa jostain syystä stressata ja pureskella kynsiä, kun tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen. Ja mä olen tällä hetkellä sentään suorittamassa työssäoppimista enkä istu koulussa neljän seinän sisällä!

Nyt stressaa näyttö. Se ei sinänsä oo mikään iso juttu (mitä nyt näytöstä saa arvosanan, joka jää näkymään sitten näyttötodistukseen), koska tiedän että osaan hommani. Enemmän mä stressaan sitä juuri tekemääni näyttösuunnitelmaa, johon ei saatu kunnollisia ohjeita. Joka suunnasta kyllä satelee vinkkejä, että mitä kaikkea siihen pitää laittaa:

- työpaikalla sanottiin, että "kirjoita siihen jokaikinen työvaihe: 1. suunnittelu 2. mallipiirros 3. rakentaminen" ja jotain muuta, jonka nyt sopivasti tätä kirjoittaessani unohdin

- opettaja sanoo, että "kato niistä ohjeista", joita ei kyllä ole annettu (thanks!)

- luokkakaverit sanoo, että pitää näyttää osaavansa ne jutut mitä koulussa on opetettu, ja kerrottava vähän näytön tavoitteista (öh? täähän oli informatiivinen)

Vedin siis suoraan sanottuna lonkalta tän näytön, koska kyllästyin ikuiseen stressaamiseen, ja päätin että kunhan nyt läpi pääsee niin mä olen aivan tyytyväinen (not). Valitsin esillepanoon kivat tennarit, jotka voisin itsekin ostaa (näyttösuunnitelmaan ja tavoitteisiin perustelin tän niin, että yritän houkutella nuorempia/nuorekkaita ihmisiä ostamaan) ja rakensin sen ympärille koko esillepanon. Kaikki lähtee kengistä?

Jatketaanpa sitten oikeasti positiiviseen sävyyn ja kerrotaan, että me varattiin kaverin kanssa Lontoon-reissulle majoitus! Löydettiin "ihan kiva" huone Stratfordin suunnilta ja pohdittiin ja pyöriteltiin asiaa varmaan päivän verran ja varattiin se sitten. Siellä on 2 sänkyä (whii, ei tarvitse nukkua kaverin kainalossa) ja oven saa avaimella lukkoon. Huoneessa on TV (kokoa miniatyyri, mutta onpahan kuitenkin) ja tarjolla on Wifi. Keittiö ja kylpyhuoneet jaetaan muiden ihmisten kesken, mutta tää oli lopulta melko pieni myönnytys, ja minä ainakin menen sillä periaatteella että muutkin ihmiset käy paskalla, miksen siis minäkin?
Tuolla on myös puutarha, jossa voi tupakoida (siellä on myös indoor smoking area). Kävelymatkan päässä on supermarketti, klubeja, pubeja, ravintoloita, puistoja.. you name it. Ja Lontoon keskustaan pääsee 15-20 minuutissa, loistavaa!

Lähtöön on enää 77 päivää! En malttais odottaa. Tein oikein hienon ja havainnollistavan kartankin, jonka tarkoitus on infota mun matkakaveria tulevista kohteista (ei niitä oo ku parikymmentä..). Karttaan lisätään vielä kaverinkin must see -kohteet niin nähdään sitten vähän paremmin, että mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään siellä ollessa. Lisäksi meidän on paljon helpompi suunnitella ohjelmaa, kun tiedetään mikä on milläkin suunnalla ja pystytään katsomaan valmiiks joitain juttuja.