Lahja itselleni

Koska Lontoo-reissu siirrettiin hamaan tulevaisuuteen ja reissukaverikin vaihtui matkalla, päätin ostaa itselleni aikaisen synttärilahjan. Mä olen aiemminkin haaveillut ostavani uuden puhelimen, mutta nyt päätin repäistä ja hankkiutua eroon ikivanhasta Nokia Ashasta, joka päätti sanoutua kokonaan irti yhteistyöstä. Kuumeisen nettikauppojen ja speksien selailun jälkeen päädyin keskiviikkona marssimaan Verkkokauppa.comin Pirkkalan myymälään, josta mukaani lähti Samsung Galaxy Trend Plus ja siihen sopivat vihreät kuoret.

Hintaa tälle puhelimelle ja sen uudelle ulkonäölle tuli liki 110 euroa, mutta mun mielestä se on vielä pieni hinta. Nykyään kun kaikki maksaa ihan älyttömästi, on aika tyhmää vaatia että tätäkään saisi edullisemmin.. No, tähän sain sitten sen Whatsappin, joka oli tässä pari kuukautta mun ulottumattomissa (vaati vanhassa puhelimessa päivitystä, joka ei onnistunut ilman sitätätätota, ja Nokia-kaupastakaan sitä ei saanut, koska kauppakin vaati sitätätätotapäivitystä). Tän elintärkeän sovelluksen lisäksi pääsin vihdoin tsekkaamaan Instagramin, hommasin itselleni Facebook-sovelluksen ja siihen sopivan Messengerin. Ja koska kyllästyn usein bussimatkoilla mummojen kälätykseen ja muksujen parkunaan, latasin tähän myös Spotifyn eivätkä terveyskeskuksen jonotusajat tunnu miltään, kun senkin ajan voi viettää pelaamalla Candy Crushia.

Ehkä tää uutuudenviehätys tästä vielä katoaa, mutta toistaiseksi työpaikalla tulee tsekattua jokainen värinä sillä samalla sekunnilla. Todella ärsyttävää, kun on tottunut siihen, että tsekkaa puhelimesta ainoastaan kellonajan, kun ruokatunti alkaa lähestyä! En yhtään tykkää siitä, kun ihmiset roikkuvat kynsin hampain puhelimissaan, ja nyt alan itse muuttua sellaiseksi. Pitänee tarkoituksella yrittää pitää se puhelin laukussa niin usein kuin mahdollista, ja olla sen sijaan sosiaalinen ihan kasvotusten. Tässä vielä viikonloppuinen Instagram-naama, jotta voitte kuvitella mun kertovan tätä juttua naamatusten.