Kaavoihin kangistunut

Kaikilla taitaa olla niitä sellaisia tapoja, joista on vaikea päästä irti. En puhu nyt paheista tai riippuvuuksista, vaan ihan yksinkertaisista asioista, niistä jotka on tottunut tekemään yhdellä tavalla, mutta jotka voisi tehdä toisinkin.

Olin ihan vaan kotisohvalla istumassa ja meinasin ottaa läppärin sohvapöydältä syliini, jotta saisin mukavamman asennon tässä hommia tehdessäni. Sen tehdäkseni minun olisi pitänyt siirtyä hiukan vakiopaikastani vasemmalle istumaan, jotta olisin saanut hiiren hiirimattoineen viereeni - koira kun oli tehnyt itselleen nukkumapaikan juuri siihen, mihin hiiri olisi muuten tullut.
Tuo hiukan vasemmalla oleva istumapaikka tuntui kuitenkin jotenkin väärältä enkä halunnut siirtyä, joten en vain ottanut läppäriä syliini. "Otan sen sitten, kun koira tuosta siirtyy."

Yllätyin tajutessani, että istun aina tässä tismalleen samassa kohdassa, kolmenistuttavan sohvan keskimmäisen istuintyynyn oikeassa reunassa. Miksi ihmeessä juuri tässä?
Onhan tuo televisio melkein vastapäätä, mutta sitä en ole edes avannut varmaan vuoteen. Sohvapöydällä normaalisti oleva läppäri on tästä katsottuna hiukan vasemmalla, vesipullo ja kahvimuki ovat suoraan oikean olkapään käden kohdalla edessä. Kai sitä vaan pinttyy niihin tapoihinsa, kangistuu kaavoihin?

Rutiinit ovat asia erikseen. Minun aamurutiinini alkaa sängystä nousemisella, läppärin käynnistämisellä (mikäli se on yöllä itsekseen tiltannut, muuten se on aina päällä) ja jatkuu kahvinkeitolla. Kahvista olen riippuvainen ja sitä on saatava vartin sisään heräämisestä tai edessä on koko päivän kestävä päänsärky, josta ei pääse eroon sitten millään.
Kahvin valuessa käyn vessassa ja joskus tupakalla. Välillä jätän tupakan väliin ja istahdan sohvalle läppärin eteen odottamaan sen käynnistymistä tai katsomaan milloin mitäkin juttuja, kunnes kipaisen hakemassa kahvia tuohon oikean käden ulottuville.
Tuota järjestystä voisin hyvin muuttaa eikä se tuntuisi väärältä. Miksen siis voisi istua hiukan eri kohdassa? Onko minusta tulossa oman elämäni Sheldon Cooper, jolle ei kelpaa muu kuin se juuri oikea paikka? Mitä muita päähänpinttyneitä tapoja minulla on, joita en vain ole huomannut? Millaisia ihmeellisiä tottumuksia muilla ihmisillä mahtaa olla?

Lontoossa, part 3

Lauantai 11.7.
Vähän oli krapulanpoikasta aamulla, mutta herättiin kuitenkin jo puolenpäivän aikoihin. Suihkun, energiajuoman ja aamupalan jälkeen lähdimme katselemaan Lontoon perusnähtävyyksiä, kuten Big Beniä, London Eyeta ja mitä kaikkea. Superihana sää, aivan täydellinen turistikierrokselle! Ainakin 27 astetta lämmintä, pieni tuulenvire (joskin kuvissa näyttää siltä, että vähän enempikin on tuullut) ja ihana kävellä pitkin paikkoja kameran kanssa.

Suuntasimme siis Stratfordin asemalle, jonka viereisestä kahvilasta hain itselleni edellisenäkin päivänä kahvia kuten tänäänkin, ja jatkoimme tubella keskustaan. Tubesta jäätiin Bankin asemalla, josta käppäilimme maanalaisia käytäviä pitkin Monumentin asemalle ja ulostauduimme siellä. Tällä asemalla ja sen lähistöllä oli kyllä hyvät opasteet, ja löydettiin heti oikea suunta, jotta pääsimme suoraan London Bridgelle.
London Bridgellä pysähdyimme (muutaman muun turistin tavoin) ottamaan kuvia Tower Bridgestä ja toisistamme.

Tässä kuvassa minä kuvaan Tower Bridgeä

Tässä kuva edellisessä kuvassa kuvaamastani Tower Bridgestä ja HMS Belfastista

Kuvassa monta Pulua

Päästiin sillan toiseen päähän, jossa ostin kojusta postikortteja, avaimenperän ja pari magneettia tuliaisiksi niin itselleni kuin muillekin. Pulu halusi seuraavaksi jatkaa matkaa London Dungeoniin, joten sitä lähdimme etsimään. Koska London Dungeon oli muuttanut edellisestä sijainnistaan uuteen paikkaan, päädyimme katsomaan London Bridge Experiencen mainoksia ja saimme alennuslipukkeen, jolla pääsimme 2 yhden hinnalla kyseiselle kierrokselle (koska Pululla oli samanväriset silmät ku sillä sisäänheittäjällä - "close enough!" sanoin minä kysyttäessä) ja ennen kierrosta Pulu mestattiin lavalla.

Tällä merirosvolla oli aika hyvät muuvit!

Ihmeen iloinen mestattava..

London Bridge Experience oli aivan loistava! Alussa oli pieni historiakierros, jonka aikana tosiaan asiansa osaavat näyttelijät eläytyivät ja kertoivat Lontoon historiasta (erityisesti siis London Bridgen historiasta) ja lopulta alkoi se meidän odottamamme kauhukierros. En nyt spoilaa mitään siltä varalta, että joku harvoista lukijoista haluaa siellä piipahtaa, mutta oli kyllä hintansa väärti ja kierros aiheutti monia sydämentykytyksiä, kauhunkiljahduksia sekä pieniä naurukohtauksia!

Tuolta päästyämme meitä hiukoi jälleen sen verran, että lähdimme metsästämään purtavaa. Päädyimme jonkinmoiseen italialaiseen mestaan, jossa tilasimme mehevät pasta-annokset ja Pululle viiniä. Tämän oikein hyvän päivällisen jälkeen jaksoimme jatkaa matkaa tubella London Bridgen asemalta Waterloolle. Sieltä kävelimme sitten katselemaan muita nähtävyyksiä, kuten London Eyeta ja Big Beniä. Ihmisiä oli liikkeellä aivan mahdottoman paljon, mutta eipä se juuri meitä haitannut. Jälkikäteen jäi harmittamaan ettei me menty London Eyella yläilmoihin, kun Pulu olisi saanut meidät erään tarjouksen avulla jonon ohikin, mutta ensi kerralla sitten.

Taustalla London Eye

Kuvassa kuvaan Big Beniä (eikä?!) ehkä justiinsa kymmenettä kertaa.
Oli hilkulla ettei tää kuva päätynyt e-postikorttiin..

Big Ben ja pala Palace of Westminsteriä

Kuvittele tähän väliin 15 muuta samanlaista kuvaa Big Benistä.

Näitä siellä oli joka paikassa!

Big Ben toisesta suunnasta! :D

Heineken Red Lionissa

Pulu olisi halunnut käydä katsomassa vielä Buckingham Palacen, mutta mun jalkaparat alkoivat jo protestoida, joten suunnistettiin sitten takaisin kotikulmille Stratfordiin. Pysähdyimme tietysti Golden Groveen ostoskasseinemme iltapalalle ja olusille, minkä jälkeen kotiuduimme kämpille. Törmäsimme siellä samassa talossa majoittuvaan tyyppiin, jonka kanssa sovimme menevämme seuraavana päivänä katsastamaan Natural History Museumin ja muuta sellaista.
Tää samainen tyyppi kyseli meitä alakertaan viinilasilliselle, mutta Pulu päätti mennä nukkumaan. Minä menin kuitenkin alakertaan oluselle ja rupattelemaan kyseisen herran kanssa melkein puolekstoista tunniksi ja pääsin lopulta itsekin nukkumaan joskus puoli kahden pintaan.

Todella kiva päivä kaikenkaikkiaan!

Lontoossa, part 2

Ehehe, "kirjotan joka päivä tänne yhden osan siitä Lontoon reissusta", joo. Edellisen osan kirjoittamisesta on jo kuukausi aikaa ja hoksasin justiinsa, että alkaa pikkuhiljaa kaikista tarkimmat muistikuvat hävitä, joten oli jo aika kirjoittaa toinen osa ja siirtää kuvat muistikortilta koneelle asti, jossa ne on huomattavasti helpompi käsitellä! :D

Perjantai 10.7.

Perjantaiaamu alkoi vähän väsyneissä merkeissä, mutta suihkun jälkeen alettiin molemmat olla hiukan virkeämpiä. Edellisiltana oltiin käyty siinä lähikiskalla, josta Pulu osti itselleen aamuksi energiajuomaa (ei se ihminen käynnisty ilman!) ja tupakoitiin hienolla "terassilla"/"patiolla". Semmonen lasitettu huone siis, josta pääsee takapihallekin.

Näissä fiiliksissä ekana aamuna!

Pienen sumplimisen jälkeen päätettiin lähteä etsimään sitä lähintä kauppaa, josta meidän emäntä oli edellisiltana meille jutellut. Morrison's oli siis kyseessä ja käveltiin vähän kiertoreittiä sinne, kun mä lähdin väärään suuntaan. Eipä siinä, selvitettiin ainakin että se joka-aamuinen lasten huutaminen tulee sieltä läheisestä koulusta ja löydettiin ku löydettiinkin kauppaan asti. Sieltä tarttuikin mukaan leipää, leivänpäälliset, appelsiinimehua, adapteri kameran laturille (aamen!), shampoo ja hoitoaine, kosteusvoiteet, meikinpuhdistuspyyhkeet, olutta (iltapalaksi tietysti), energiajuomaa Pululle ja vaikka mitä muuta. Ostokset teki joku 20 puntaa per naama, ellen ihan väärin muista, ja hyvillä mielin lähdettiin (lyhyempää reittiä tällä kertaa) raahaamaan ostoksia kämpille.

Aamupalaksi vedimme siis sämpylää ja kuka mitäkin juomaa (appelsiinimehu olikin tiivistettä, minkä huomasin vasta kun olin ihmetellyt "harvinaisen pahanmakusta juotavaa"..), minkä jälkeen lähdettiin sitten suunnistamaan Stratfordin asemalle. Sieltä ostettiin Visitor Oyster Cardit ja ladattiin niihin vähän rahaa, jotta päästiin vihdoin matkaan.

Yllättävän simppeliä se oli matkustaa tubella, kun olin tehnyt niin paljon taustatutkimusta kaikenmaailman kohdalle sattuvista asioista! Centralilla (punaisella linjalla) suunnistettiin sitten keskustaan ja tietysti matkustettiin suoraan Oxford Streetille (Oxford Circus). Pulu tahtoi shoppailla ja sitähän me siellä sitten pari tuntia tehtiinkin!

Käytiin kaikki Ted Bakerit (OIH mitä kaikkea kivaa siellä oli! Pulu sovitti paria aivan ihanaa vaatetta, mutta mitään ei tarttunut kuitenkaan mukaan), Guessit ja vaikka mitä liikkeitä läpi. Pulu shoppaili hiukan Desigualissa (ja lähdettiin vauhdilla ulos, kun kassahenkilö antoi jo alennetusta tuotteesta alennuksen..) ja meikäläinen jumitti Juicy Couturessa, kun yli-innokas myyjä raahasi mulle kukkashortseista viis eri kokoa sovituskoppiin kun en ollut koostani varma (arvelin kyllä ääneen että eiköhän se 29 oo.. myyjä meinas että ei - ja 29 se oli).

Käytiin myös jossain 4-5-6-kerroksisessa lelukaupassa, kun halusin ehdottomasti tsekata Harry Potter -krääsät, mutta päätin kuitenkin säästää rahani King's Crossin asemalle (ts. sinne, missä se HP-kauppa oikeasti sijaitsee - ei siis suinkaan King's Crossilla).

Ja tsekattiin myös H&M, kun halusin katsoa jos sieltä nopeasti löytyisi joku kiva paita illaksi (ei löytynyt).

Jee puhelinkoppi jossain sivukadulla shoppailun jälkeen! 

Tässä kohtaa alkoi jo hiukan hiukoa, joten päätettiin alkaa metsästää jotain kivaa ruokapaikkaa. Olin muistelevinani, että tässä isoimmilla kaduilla on varmaan aika kallista, joten päätettiin huristella tubella jonnekin pysäkin-parin päähän tsekkaamaan sen paikan ruokamestat. Päädyttiin sitten Baker Streetille, jossa ravattiin edestakas puolen tuntia (nälkä alkoi muistuttaa jälleen olemassaolostaan, jano vielä enemmän!) ja päädyttiin lopulta johonkin kämäiseen ranskispuljuun. Nugetit oli ok, nälkä hiukan helpotti, mutta kyllä sitä varmasti jotain parempaakin olisi löytynyt, jos ei olis niin kauhee kiire ollut saada sapuskaa naamariin.

Vähän pettyneenä (ei siellä saanut edes olutta) lähdettiin metsästämään jotain kivaa pubia ja huomasin, että vessakin voisi olla kiva näin pitkän aamupäivän jälkeen, joten vauhtia tuli tuplasti lisää. Hypättiin random-asemalta tubeen ja päädyimme Liverpool Streetille, jossa pääsin vessaan, ja jatkoimme juomapaikan metsästystä. Kaikki paikat oli tietysti tupaten täynnä, kun kellokin oli jo kuuden-seittemän pintaan ja kierrettiin sitten Liverpool Streetin ympäristössä ympyrää päätyen takaisin samalle asemalle. 

Shoppailtiin Lushissa (OIH mitä kaikkea kivaa, innokas myyjä ja kaikkea), ostettiin mulle Moleskine kirja-/krääsäkaupasta (<3!) ja jatkettiin taas matkaa. Päätettiin luovuttaa ja hypätä taas Centralille, jolla matkustettiin takaisin Stratfordiin, piipahdettiin Puntakaupassa (halvat sätkäpaperit, halpaa naposteltavaa, halpaa särkylääkettä, halpaa kynsilakkaa), käppäiltiin kämpille, virkistäydyttiin ja lähdettiin jälleen siihen kantapaikaksi jo muodostuvaan Golden Groveen. Kyllä muuten virkisti muutama Budweiser ja Peroni!

Ja koska päivä ei vielä ollut riittävän pitkä, Golden Grove oli tupaten täynnä ja kun tyhjä pöytä löytyi, siihen tuppautui meidän seuraksi kaksi venäläistä ukkoa, joista toinen oli ihan uskomattoman humalassa. Onneksi tää kaksikko poistui siitä ehkä kolmen vartin jälkeen ja saatiin rauhassa jatkaa omissa oloissamme.

Stella...

... Artois!

Pulu kävi jossain vaiheessa iltaa tupakilla ja oli jutellut portsarin kanssa, joka kertoi pubin sulkeutuvan pian, mutta neuvoi meidät sitten jonnekin bussipysäkille, josta päästään Shoreditchin suuntaan jatkamaan, jos vielä jaksetaan.

Päätettiin jaksaa, joten seuraavien olusten jälkeen suunnistimme jokusen korttelin päähän pysäkille. Odottelimme bussia ensin 20 minuuttia, todettiin ettei se taida olla tulossa ja hoksattiin että vieressä olisi aika houkuttelevan näköinen pikkupubi. Tsekattiin tietysti mihin aikaan seuraavan bussin pitäisi olla tulossa ja hankkiuduttiin nopeasti kaljatuoppien ääreen (Stella!) loosiin. Aika vauhdilla ne siinä kiskottiin ennen kuin jatkettiin matkaa bussilla (jolla taas kesti hiukan pidempään kuin olisi pitänyt..) Shoreditchiin.

Jäätiin N8-bussista Shoreditch High Streetillä ja lähdettiin jälleen kerran metsästämään vessaa.. mutta kaikki lähellä olevat pubit olivat sulkeutumassa! Siinä sitten kolmisen varttia juostiin eestaas ympäriinsä ja hukattiin suuntavaisto ihan kokonaan. Löydettiin me sitten joku paikka, minkä jälkeen lähdimme janoisina metsästämään kuppilaa. Ei mennyt reissu ihan putkeen, vaan jouduttiin jälleen kipittämään pitkin Shoreditchia ja mitälie löytääksemme janoisille raukkaparoille kurkunkostuketta. Lopulta joku tyyppi tuli kaupittelemaan meille yökerhon rannekkeita (eikä edes jouduttu maksamaan!), ja lähdimme suunnistamaan sinne. Perille löydettiin Club Aquariumiin, mutta aijai kun oli kallista kaljaa!

Muutamat me siinä otettiin ja kun matkaseura nukahti yökerhon pöytään meikäläisen piipahtaessa tupakilla, päätettiin jatkaa matkaa taas kämpille. Vaan arvatkaas mitä.. eihän me tiedetty missä me ollaan ja missä on bussipysäkki! Ravattiin väsyneinä, ärtyneinä ja jälleen vessahätäisinä edestakas isoja katuja ja lopulta kysyttiin jonkun kuppilan portsarilta suuntaa. Löydettiin pysäkki, mutta bussia odotellessa päätimme kipaista vessaan ja hampparille lähimpään mestaan.
Hyvin meni tästä etiäpäin - päästiin vessaan, saatiin sapuskaa ja päästiin myös bussiin, joka tuli sopivasti pysäkille samaan aikaan meidän kanssa. Vaan tietysti ne hampparit olivat vähän kärventyneitä.. hyvällä ruokahalulla me ne silti popsittiin ja Stratfordin aseman edestä lähdettiin kävelemään kämpille. Päästiin me varmaan korttelin verran etenemään kun joku juoksi meidän eteen ja pysäytti meidät. Siinä se sai hetken höpistä ennen ku tajuttiin, että se juoksi varta vasten meidän perään, kun oltiin niin nättejä plaaplaa.
Juteltiin siinä tovi ja se lähti sitten saattamaan meitä kämpille. Matkalla ja talon edessä juttua riitti ja sovittiin, että se lähtee seuraavana päivänä näyttämään meille vähän nähtävyyksiä. Vaihdettiin siis numeroita, ja jätkä lähti jatkamaan matkaa omaan kotiinsa.
Päästiin huoneeseen lopulta kuuden aikaan aamulla ja sinne päästyämme kaaduimme Pulun kanssa suoraan sänkyihimme nukahtaen varmaan silmänräpäyksessä.

Note to self: osta ensi kerralla prepaid-liittymä, jolla voit eksyessäsi surffata google mapsissa - helpottaa huomattavasti!

Ja voi apua, saatoinpa löytää itseni Club Aquariumin kuvagalleriasta kyseiseltä illalta.. onneksi taka-alalta, ja vain hiukset näkyy!

Lontoossa, part 1

Mietin aluksi, etten jaksa eritellä näitä päiviä omiin postauksiinsa, kun reissukin on jo mennyt. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se yksi postaus olis aivan älyttömän pitkä, joten laitetaan nyt erikseen sitä mukaa kun ehdin vaan kirjoittamaan ja katsomaan/käsittelemään kuvia (niitä meinaan riittää).

Torstai 9.7.

Kaveri saapui junalla Tampereelle aamupäivällä ja tavattiin kapakassa aamukahvin merkeissä. Kaveri oli työviikon jäljiltä aivan poikki ja mä olin jännittänyt torstaita ja reissuun lähtöä niin, että sain nukutuksi vaan tunnin verran. Aamulla sitten vielä siivoilin ja pakkasin laukun reissua varten ja tarkistin mun checklistin varmaan kolmeen kertaan, että varmasti muistin kaiken.

Parin kahvin (/lonkeron) jälkeen suuntasimme ostamaan välipalaa, ettei koneessa tule nälkä, ja hyppäsimme pienen odottelun jälkeen lentokentälle menevään bussiin.

Lentokentällä ei mennyt aikaa juuri ollenkaan, ehkä tunnin verran jouduimme hengailemaan ja ehtihän siinä sopivasti kupposet kahvia juomaan.

Jee, päästään lentokoneeseen!

Koneen lähtiessä lentoon mä sitten hihittelin siinä paikallani ja kaveri kattoo mua hiukan huvittuneena. Olihan tää eka kerta seitsemään vuoteen, kun meikäläinen pääsee lentokoneeseen ja reissuun! Meillä oli vielä ihan kivat paikat, saatiin nimittäin kolmas rivi edestä ja mä pääsin valloittamaan ikkunapaikan. Ihan innoissani siinä tuijotin niska vääränä ikkunasta ulos ja ihastelin maisemia.

Lentokoneen laskeuduttua sitten lähdimme suunnistamaan ulos tupakille ja sen jälkeen etsimme Stansted Express -junan. Me ostettiin liput netistä ennakkoon ja saatiin menopaluut 22 punnalla per nassu. Paikan päältä ostettuna nää on melkein tuplaten kalliimmat, joten kannattaa varata ne hyvissä ajoin (30 päivää ennen oli vielä parempi tarjous!). Vaihdettiin junaa vielä Tottenham Halessa ja päästiin Stratfordiin viimein iltapäivällä. 

Vähän aikaa siinä saatiin metsästää opastauluja, että löydettiin sellainen, joka osaisi neuvoa meidät perille majoituspaikkaan. Pulu luotti mun suunnistustaitoihin ilmeisen hyvin, kun antoi mun vaan opastaa meidät perille (tosin olin jo tehnyt sen verran tutkimuksia ennen reissua, että tiesin suunnilleen mihin päin meidän pitäisi siitä pisteestä löytää).

Majoituksen varasimme Airbnb:n kautta ja olimme kyllä perille päästyämme oikein tyytyväisiä. Stratfordin asemalle sieltä käveli noin 10 minuutissa ja matkan varrella oli Morrison's, meidän kantapub/ruokapaikka (Golden Grove) ja ties mitä kauneushoitolaa (Pulu kävi vahauttamassa kulmansa eräässä näistä) ja kiskaa (iltapalaa ekalle illalle, aamen!). 

Lähdimme heti torstaina tsekkaamaan Golden Groven. Tosi kiva paikka se olikin! Me tykättiin kovasti ja vietettiinkin siellä iltaa välillä tuopillisen, joskus useammankin parissa. Paikassa on pieni terassi, jossa saa syödä/juoda, mutta ei tupakoida, ja isompi takapiha, jossa sitten sai tupakoidakin. Ekana iltana me kuitenkin syötiin siellä ja juotiin parit oluset ennen nukkumaan painumista. 

Siellä oli ihan hauska se tilaussysteemi kuitenkin: pöydissä oli numerot, ja päätettyäsi haluamasi asiat painelit tiskille, kerroit mikä oli pöydän numero ja tilasit haluamasi asiat. Siellä oli jos jonkinmoista tarjousta ja tilattiinkin usein niitä olusia, joita sai 2 viidellä punnalla.

Asiakaspalvelukin oli oikein hyvää luokkaa, mihin ei kyllä Suomessa oo päässyt ihan tottumaan.

Ekana iltana Golden Grovessa, ihan muikeena tietysti!

Lomalomaloma, kirjoja ja 41päivää

Kesäloma alkoi vihdoin ja viimein! Ihanaa, kun voi ottaa päikkärit just sillon ku huvittaa ja voi juoda kahvia vielä yhden aikaan yöllä jos tekee mieli, koska saa luvan kanssa nukkua pitkään. Unirytmi saa olla päin pyllyä eikä missään tarvii olla ennen puoltapäivää jollei itse ole pölö ja sovi siihen aikaan menoja.

Viimeiset 2kk on ollu aikalailla kituuttamista, kun on vaan odottanut alkavaa kesälomaa, mutta viimeisen kahden viikon aikana oon huomannut, että aika hupeni todella nopeesti. Tänään sitten naatiskelin oikein, rentouduin nimittäin sohvalla hyvän kirjan kanssa, otin neljän tunnin päikkärit ja istahdin koneelle lukemaan blogeja ja juomaan kahvia. Loistava kesäloman aloitus!

Nyt kesän aikana olis tarkoitus lukea jokunen kirja, kun tuli lupauduttua kirjahaasteeseen. Asetin itselleni tavoitteeksi 50 kirjaa ja yritän tavoitteessa myös pysyä. Kevät ei oikein sujunut ton lukemisen kannalta, mutta onneksi mulla on koko kesä aikaa ja syksylläkin toivottavasti vähän.

Tähän mennessä luettuna on 10 kirjaa:

1. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Alkuun todella omituinen, itse pääsin kirjaan kunnolla mukaan vasta muutaman viimeisen luvun aikana. Alkuun jouduin todella taistelemaan, että sain luettua, mutta lopussa harmitti kirjan loppuminen. Onneks tämä on trilogia, pääsen siis jatkamaan tarinaa myöhemmin.

2. Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki

Taattua Cassandra Clare -laatua. Tämä on siis Mortal Instruments -sarjaa ja olen tykännyt aiemmistakin osista. Tästä olis vielä kuudes kirja ostamatta, mutta mä odotan että se ilmestyy pokkariksi.

3. Sarah Waters: Vieras kartanossa

Aika pitkäveteinen alkuun, mutta kun vaan vauhtiin pääsi niin kyllä se lukeminen sitten jo sujui. Loppuratkaisu oli kyllä ihmeellinen ja antoi vähän liikaa tilaa omalle mielikuvitukselle.

4. Suzanne Collins: Mockingjay

Tän luin koneen näytöltä, ei mikään mukavin mahdollinen tapa kun itse suosin ihan kirjakirjoja. Ihan ok, tosin spoilereita lukeneena tiesin mitä tulee tapahtumaan enkä saanut tästä samalla tapaa kaikkea irti kuin ilman spoilereita.

5. Lars Kepler: Nukkumatti

Mä niin rakastan Lars Keplerin kirjoja! Todella hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaavia eikä Nukkumatti ollut millään tapaa poikkeus tässä. Seuraava kirja on jo kaupoissa, mutta joudun jälleen odottelemaan pokkariversion ilmestymistä.

6. Cassandra Clare: Clockwork Angel

Claren kirjoista tykkään siis myös, mikä saattoi tulla ilmi tuolla 2. kirjan kohdalla. Tämä ei ollut poikkeus sääntöön, eikä toivottavasti seuraavatkaan osat. Kolmososa odottaa hyllyssä (ikkunalaudalla) lukemista ja kakkonen on nettikaupassa tilattuna, mutta oon odottanut sitä jo 2 kuukautta eikä ole vieläkään näkynyt. Mahtaako olla tulossa ollenkaan..

7. Kami Garcia, Margaret Stohl: Lumoava kirous

Ihan ok fantasiakirja. Aikalailla teineille suunnattu, mikä tekee lukemisesta todella helppoa, mutta eipä ollut juonikaan mikään kovin erikoinen. Jatko-osia pokkariversiona odotellessa, ei taida olla tulossa sellaisia.

8. James Dashner: The Maze Runner

Hyvä oli! Leffahan on ilmestynyt jo aiemmin, mutta nyt vasta sain ostetuksi tän neljän kirjan boksin. The Maze Runner oli ihan mielenkiintoinen kirja ja seuraava osa on mulla kesken vielä tällä hetkellä. Luen nämä englanniksi, joten välillä lukeminen on vähän hankalaa ja rasittaa enemmän kuin suomenkielisten lukeminen, mutta kyllä mä näiden kirjojen eteen jaksan nähdä sen vaivan.

9. Kristina Ohlsson: Paratiisiuhrit

Toinen ruotsalainen dekkarikirjailija, jonka tuotoksista olen kovasti tykännyt! Ehdottomasti yksi lemppareista tämä kirjailija. Tää kirja oli edellisten osien tapaan todella hyvä, mukaansatempaava ja luin sen tietysti yhdeltä istumalta. Juonenkäänteet olivat yllättäviä ja lopussa yllätyin ratkaisuista, vaikka jotain osasin matkan varrella vähän päätelläkin (=arvailla).

10. Michael Connelly: Viides todistaja

En oo aiemmin lukenut tän kirjailijan kirjoja enkä niistä mitään tiedäkään, mutta tää kyseinen kirja oli ihan ok. Kirjassa seurataan amerikkalaisen lakimiehen työtä yhden oikeudenkäynnin kanssa, ja juonenkäänteet oli ihan mielenkiintoisia. Loppuratkaisu yllätti kyllä ihan kuus-nolla, siispä ihan ok!

Vielä olis siis 40 kirjaa luettava tänä vuonna, ja ollaan jo puolessavälissä vuotta 2015. Kiirettä pukkaa.

Ja hei, enää 41 päivää Lontoon matkaan! En millään malttais odottaa! Todella pienellä budjetilla matkustan kyllä, toivottavasti matkaseuralle sopii eväiden ostaminen kaupasta ja puistonpenkillä mussuttaminen, koska mulla ei varmaan joka päivä ole mihinkään ravintolan/ruokakojun murkinoihin varaa, jos tahdon sieltä jotain ostellakin. Mietin, että voisin oikeastaan haluta jostain kirjakaupasta jotain tuliaisia ja tietysti pitää metsästää jotain Harry Potter -krääsää myös.

Mulla oli tästä asiasta vaikka mitä asiaa, mutta enhän mä enää mitään muista. Päätettäköön tää blogimerkintä sitten lausahdukseen, että suunnittelen jo seuraavaa Iso-Britannia -reissua, vaikka ensimmäistäkään en ole vielä päässyt toteuttamaan! Näihin tunnelmiin, moro.

Follow my blog with Bloglovin

Kaverit ja yhdessätekeminen

Tää on taas niitä päiviä, kun toivoisi omistavansa enemmän kavereita, ystäviä, millä nimellä heitä nyt haluaakaan kutsua. Tuntuu ettei kukaan pidä yhteyttä Facebookin keskustelun ulkopuolella ja ihmisten kontakti juuri sinuun muodostuu lähinnä sun päivitysten tai kuvien tykkäämisestä. Ja siellä keskustelussakin se olet yleensä sinä, joka keskustelun aloittaa.
Jos kavereilla on suunnitelmia, ei kannata olettaa, että sulle tipahtais kutsua. Jälkikäteen sitten tulee viestiä, että "olisit tullu mukaan!". Joo tulisinhan mä, jos joku kutsuis.

Mä en jaksa aina olla se, joka tuppautuu kutsumatta mukaan. Joka sunnuntai internetin syövereistä löytyy kyseiseltä viikonlopulta kuvia, joissa sun kaverit on pitämässä hauskaa jossain. Ei välttämättä baarissa, vaan usein ne on jossain ihan vaan grillaamassa ja puhumassa paskaa. Mäkin haluan mukaan!

Mulla on monta sellaista kaveria, jotka aina puhuu kuinka olis kiva nähdä ja tehdä sitätätä yhdessä. Ja joka kerta se keskustelu unohtuu jonnekin sinne Facebookin linkkien taakse eikä sitä muista enää kukaan muu kuin minä, joka jäin taas kerran ulkopuolelle.
"Sitku mulla on vapaata ni nähdään!" ja aikaa menee pari kuukautta, kunnes joudun kyselemään taas että mitä kuuluu tänään, mitäs oot tehny.
"Ainii mä unohdin et sutki olis voinu kutsua!", sanoi kaveri, kun soittelin sille viime juhannuksena kuulumisia.

Puolustukseksi voinee sanoa, että mä asun kaukana vanhasta kotikaupungista eikä se nyt niin helppoa ole mahduttaa mua ihan kaikkeen. Mutta onhan mulla täällä nykyisessäkin kaupungissa kavereita.. vai onko?

Kouluhommia ja muuta hehkutusta

Aloitetaanpa tämänpäiväinen blogipostaus oikein positiivisesti tokaisemalla, että mä oon aivan kypsä tähän koulunkäyntiin. Aina saa jostain syystä stressata ja pureskella kynsiä, kun tuntuu ettei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen. Ja mä olen tällä hetkellä sentään suorittamassa työssäoppimista enkä istu koulussa neljän seinän sisällä!

Nyt stressaa näyttö. Se ei sinänsä oo mikään iso juttu (mitä nyt näytöstä saa arvosanan, joka jää näkymään sitten näyttötodistukseen), koska tiedän että osaan hommani. Enemmän mä stressaan sitä juuri tekemääni näyttösuunnitelmaa, johon ei saatu kunnollisia ohjeita. Joka suunnasta kyllä satelee vinkkejä, että mitä kaikkea siihen pitää laittaa:

- työpaikalla sanottiin, että "kirjoita siihen jokaikinen työvaihe: 1. suunnittelu 2. mallipiirros 3. rakentaminen" ja jotain muuta, jonka nyt sopivasti tätä kirjoittaessani unohdin

- opettaja sanoo, että "kato niistä ohjeista", joita ei kyllä ole annettu (thanks!)

- luokkakaverit sanoo, että pitää näyttää osaavansa ne jutut mitä koulussa on opetettu, ja kerrottava vähän näytön tavoitteista (öh? täähän oli informatiivinen)

Vedin siis suoraan sanottuna lonkalta tän näytön, koska kyllästyin ikuiseen stressaamiseen, ja päätin että kunhan nyt läpi pääsee niin mä olen aivan tyytyväinen (not). Valitsin esillepanoon kivat tennarit, jotka voisin itsekin ostaa (näyttösuunnitelmaan ja tavoitteisiin perustelin tän niin, että yritän houkutella nuorempia/nuorekkaita ihmisiä ostamaan) ja rakensin sen ympärille koko esillepanon. Kaikki lähtee kengistä?

Jatketaanpa sitten oikeasti positiiviseen sävyyn ja kerrotaan, että me varattiin kaverin kanssa Lontoon-reissulle majoitus! Löydettiin "ihan kiva" huone Stratfordin suunnilta ja pohdittiin ja pyöriteltiin asiaa varmaan päivän verran ja varattiin se sitten. Siellä on 2 sänkyä (whii, ei tarvitse nukkua kaverin kainalossa) ja oven saa avaimella lukkoon. Huoneessa on TV (kokoa miniatyyri, mutta onpahan kuitenkin) ja tarjolla on Wifi. Keittiö ja kylpyhuoneet jaetaan muiden ihmisten kesken, mutta tää oli lopulta melko pieni myönnytys, ja minä ainakin menen sillä periaatteella että muutkin ihmiset käy paskalla, miksen siis minäkin?
Tuolla on myös puutarha, jossa voi tupakoida (siellä on myös indoor smoking area). Kävelymatkan päässä on supermarketti, klubeja, pubeja, ravintoloita, puistoja.. you name it. Ja Lontoon keskustaan pääsee 15-20 minuutissa, loistavaa!

Lähtöön on enää 77 päivää! En malttais odottaa. Tein oikein hienon ja havainnollistavan kartankin, jonka tarkoitus on infota mun matkakaveria tulevista kohteista (ei niitä oo ku parikymmentä..). Karttaan lisätään vielä kaverinkin must see -kohteet niin nähdään sitten vähän paremmin, että mitä kaikkea pitää ehtiä tekemään siellä ollessa. Lisäksi meidän on paljon helpompi suunnitella ohjelmaa, kun tiedetään mikä on milläkin suunnalla ja pystytään katsomaan valmiiks joitain juttuja. 

Heinäkuussa Lontooseen!

Voitte varmaan kuvitella mun reaktion, kun kesken työpäivän tunnen puhelimen värisevän taskussa ja huomaan kaverin laittaneen viestiä, että "varaisinko meille nyt ne lentoliput?". Kyllä kiitos! Niinpä olemme heinäkuussa matkalla Lontooseen. Lähtöön on nyt 80 päivää, enkä malttaisi millään odottaa!

Lennot saatiin halvalla Ryanairilta, eli Tampereelta lähtee lento. Lennot kustantaa sellaiset 161 euroa per nassu ja paluumatkalle otettiin lisälaukku puoliksi siltä varalta, että tulee vähän jotain shoppailtua. Tein henkisen muistilapun, että muistan mitata mun laukut ajoissa ja hommata lainalaukut jostain (ja uusia passin!!), jos noi mun laukut on liian isoja. Suorat lennot tietää sitä, että matkustusaika on vaan kolmisen tuntia, ei paha!

Lento laskeutuu iltapäivästä Stanstediin, josta sitten napataan juna Lontoon keskustaan. Liput maksaa paikanpäältä ostettuna 19 puntaa ja 30 päivää etukäteen ostettuna 8 puntaa per naama, eli tässäkin varmaan säästetään ja hommataan netistä hyvissä ajoin. 

Visitor Oyster cardit tilataan varmaan netistä, kun sieltä ne saa kotiovelle Suomeen asti valitsemallaan summalla ladattuna ja sitten ne on valmiina Lontoossa matkustamista varten, eikä tarvitse matkalaukkujen kanssa sompailla siellä metsästämässä niiden myyntipaikkoja. 

Majoitusta ei vielä ole hommattu, mutta Airbnb:stä meinattiin katsella. Pitää vertailla niiden huoneiden sijaintia kartalla ja zoneihin ja laskeskella vähän, että säästääkö siinä muutaman punnan halvemmassa majoituksessa sitten kuitenkaan, jos joutuu matkustamaan kauemmalta zonelta keskustaan.. 

Mä olen ehtinyt jo tehdä kauhean listan sellaisista pakollisista nähtävyyksistä. Listaan lukeutuu toki niin Big Benit kuin London Eyetkin, ja vieläkin tekis mieli googlata kivoja juttuja listalle. Ainakin Sky Garden on koettava, ruokatori, shoppailupaikat.. jos tätä kukaan ikinä lukee, niin kivoja ja superedullisia ruokapaikkoja saa ehdottomasti suositella kommentteihin!

(Source: Flickr / dave_n1)

(Photograph by mmckillen)

Tää reissu on aika puhtaasti budjettimatkailua mun osalta, koska en tässä ajassa ehdi ihan hirveitä rahasummia säästämään kuitenkaan. Siispä tiedossa on paljon ilmaisia nähtävyyksiä ja niiden kuvailuja rahojen mennessä pääosin ruokaan ja juomaan. Pienenpieni piknik puistossa ei kuulosta onneksi ollenkaan hassummalta, jos nyt osuisi sopivat säät kohdalle.

Oon myös kirjoittanut ylös jo pakkauslistankin.. ai miten niin innostunut?

Aprillipäivä

Mun täytyy tunnustaa, että mua saa aika helposti huijattua. Yleensä mä olen kovin epäluuloinen ja viimeiseen asti pidän tiukasti kiinni kannastani "ei oo totta", ja lopulta oon taipuvainen uskomaan mitä mulle sanotaan. Jos siis jaksaa vaan sinnikkäästi vängätä mulle vastaan, niin yleensä mut saa huijattua uskomaan vaikka kaverin lottovoittoon. Eli hyvää aprillipäivää nyt siis kaikille, älkää jooko huiputtako meikäläistä!

Mun päivä alkoi jo kahdeksan aikaan, kun soittelin työpaikalle vielä jatkuvasta sairaslomasta. Tän jälkeen oon ilmeisesti onnellisesti nukahtanut, koska heräsin klo 11:36 ja mun piti olla 11:30 jo tässä kaverin luona, kun olin lupautunut pentuvahdiksi täks päiväks. Mulla on ainoo herätyskello puhelimessa ja puhelin on siinä sohvan vieressä, johon illalla nukahdin, joten oon ilmeisesti vaan läiskiny sen hiljaseks ku se on ollu siinä käden ulottuvilla koko ajan.
No, hyvä että heräsin kuitenkin Messengerin piippaukseen, kun kaveri kyseli että oonko kohta tulossa. Huhhuh, heitin vaatteet niskaan ja kipitin äkkiä ulkoilmaan ja hipihipi-vauhdilla kaverin taloa kohti. Kaveri heitti mulle avaimet asuntoonsa ja mä kipitin tänne kauheeta vauhtia tsekkaamaan, että onko se ihana pentu ihan suunniltaan täällä yksin. Mutta mitäh, hän oli ihan hiljaa vaikka minuutin odottelin tuolla oven takana kuulostelemassa! Kyllähän typy sitten innostui, kun astuin asuntoon sisälle.

Nopeasti tuo kuitenkin rauhoittui. Hetkeksi nostin typyn syliin, jotta hän pääsi haistelemaan kunnolla ja paremmin rapsutettavaksi, minkä jälkeen hän käpertyi tuonne lattialle nukkumaan. Aivan ihana otus! Reilun tunnin päästä neitokaisella olis ruoka-aika ja sitten päästäänkin pihalle hiukaksi aikaa.


Sori jos et just nyt olis jaksanu pentutekstiä, mutta sorry not sorry. Toi otus on jotenkin vaan niin söötti ettei mitään rajaa! Ja ollaan nyt rehellisiä, ei mun oma elämä niin mielenkiintoista ole, että siitä juttua riittäis joka päivä, niin laitetaanpa vähän pentusaastetta maailmalle piristämään sateista viikkoa!

Mä oon lupautunut auttamaan pikkuneidin kanssa aina kun pystyn. Nytkin olen työharjoittelusta sairaslomalla, joten hyvin voin olla jokusen tunnin pennun kanssa. Työpäivien jälkeen pääsen tarvittaessa tähän pariksi tunniksi myös.

Mä en nyt ymmärrä mikä näillä kuvilla on ongelma, ne ei suostu menee vierekkäin vaikka mitä tekisin, eikä pää tällä hetkellä toimi niin hyvin, että jaksaisin tota kuvakoodia vilkaista tarkemmalla silmällä.. koittakaa kestää siis!

"Mä näytän ihan urpolta kumminki"

Eilinen oli ihan mielenkiintoinen päivä. Aamu alkoi työvuorolla, jonka jälkeen pääsin sitten kotio juomaan kahvia, värjäämään hiukset ja valmistautumaan kuvattavaksi. Wait, whaaat?!

Joo, mun kaveri on harrastekuvaaja, vai onkohan tää nyt ihan oikea sana kuvaamaan Karoliinaa.. No, hän kuvaa paljon eläimiä, mutta ihmisiä hän ei ole kertomansa mukaan erityisemmin kuvaillut. Mä kaipailin vähän erilaisia kuvia kuin perus-selfieitä, joten ehdotin Karolle pientä kuvaustuokiota. Tätä erikoista tapahtumaa varten värjäsin ja kiharsin hiukset ja valkkasin sängyltä kivat vaatteet. Viiden pintaan lähdin kävelemään Karoliinan huudeille ja päädyimmekin läheiseen metsikköön sitten aloittamaan.

Minähän en siis osaa poseerata ollenkaan, kädet näyttää aina ihan tyhmältä ja naama vielä tyhmemmältä, en osaa olla luonnollisen näköinen enkä erityisen edustavakaan. Naama näyttää aina joko surulliselta tai vittuuntuneelta riippuen katseen suunnasta, vaikka se on ihan perusilme meikäläisellä eikä mitään senhetkistä fiilistä ilmentävä. No jaa, Karoliina onnistui räpsimään musta monta oikein hienoa kuvaa, mä ihan yllätyin! Käveltiin ympäriinsä metsässä, Karoliina koitti vähän naurattaa mua ja saada kuviin vähän jotain muutakin ku meikäläisen peruspönötystä. Ja hyvin onnistui! Tässä siis pari mun lempparikuvista.

Tässä viimeisessä on semmonen perusilme mulla, kun joku mua kuvaa. No ei nyt oikeasti, mutta usein tulee naamaa väännettyä mitä ihmeellisempiin versioihin. Itse oon tosi tyytyväinen näihin kuviin ja oli yllättävän kivaa olla toisen käskytettävänä. Kiitos Karolle tosi kivasta päivästä ja hienoista kuvista!

PS. Ettehän kopioi ja levitä kuvia luvatta, thanks!

Lahja itselleni

Koska Lontoo-reissu siirrettiin hamaan tulevaisuuteen ja reissukaverikin vaihtui matkalla, päätin ostaa itselleni aikaisen synttärilahjan. Mä olen aiemminkin haaveillut ostavani uuden puhelimen, mutta nyt päätin repäistä ja hankkiutua eroon ikivanhasta Nokia Ashasta, joka päätti sanoutua kokonaan irti yhteistyöstä. Kuumeisen nettikauppojen ja speksien selailun jälkeen päädyin keskiviikkona marssimaan Verkkokauppa.comin Pirkkalan myymälään, josta mukaani lähti Samsung Galaxy Trend Plus ja siihen sopivat vihreät kuoret.

Hintaa tälle puhelimelle ja sen uudelle ulkonäölle tuli liki 110 euroa, mutta mun mielestä se on vielä pieni hinta. Nykyään kun kaikki maksaa ihan älyttömästi, on aika tyhmää vaatia että tätäkään saisi edullisemmin.. No, tähän sain sitten sen Whatsappin, joka oli tässä pari kuukautta mun ulottumattomissa (vaati vanhassa puhelimessa päivitystä, joka ei onnistunut ilman sitätätätota, ja Nokia-kaupastakaan sitä ei saanut, koska kauppakin vaati sitätätätotapäivitystä). Tän elintärkeän sovelluksen lisäksi pääsin vihdoin tsekkaamaan Instagramin, hommasin itselleni Facebook-sovelluksen ja siihen sopivan Messengerin. Ja koska kyllästyn usein bussimatkoilla mummojen kälätykseen ja muksujen parkunaan, latasin tähän myös Spotifyn eivätkä terveyskeskuksen jonotusajat tunnu miltään, kun senkin ajan voi viettää pelaamalla Candy Crushia.

Ehkä tää uutuudenviehätys tästä vielä katoaa, mutta toistaiseksi työpaikalla tulee tsekattua jokainen värinä sillä samalla sekunnilla. Todella ärsyttävää, kun on tottunut siihen, että tsekkaa puhelimesta ainoastaan kellonajan, kun ruokatunti alkaa lähestyä! En yhtään tykkää siitä, kun ihmiset roikkuvat kynsin hampain puhelimissaan, ja nyt alan itse muuttua sellaiseksi. Pitänee tarkoituksella yrittää pitää se puhelin laukussa niin usein kuin mahdollista, ja olla sen sijaan sosiaalinen ihan kasvotusten. Tässä vielä viikonloppuinen Instagram-naama, jotta voitte kuvitella mun kertovan tätä juttua naamatusten.

Maaliskuu alkoi

Maaliskuuta näyttää kalenteri eikä kevättä näy missään. Synttärit mulla on muutaman viikon päästä ja perinteisesti niihin aikoihin on ollut kamalat loskakelit, ettei varmasti pysty laittamaan korkokenkiä jalkaansa kun baariin tahtoo lähteä. Oon innolla lueskellut useampaa blogia, joissa kerrotaan miten Briteissä on jo kevättä ilmassa ja ah, kun saa ballerinat jo laittaa jalkaan. Oi kun täälläkin vois tehdä saman! On vaan vilustuminen tiedossa, jos kesäkengät lykkää jalkaan ja jättää kerrospukeutumisen kokonaan pois.

Munhan oli tarkoitus lähteä Lontooseen juhlistamaan synttäreitä kaverin kanssa, mutta siitä reissusta ei nyt tulekaan mitään. Kaverista ei ole mitään kuulunut eikä mulla ole ihan riittävästi rahaa jemmassa, että mulla olis varaa sinne asti lähteä. Sen sijaan ostan itselleni synttärilahjaksi uuden puhelimen tulevana keskiviikkona (jee!) ja lähden synttäreinä baariin muutaman kaverin kanssa. Olisin tosiaan neljännesvuosisadan kunniaksi halunnut tehdä jotain erikoisempaa, mutta jos sitten kolmekymppisiä viettäis erikoisemmin.
Uusi puhelin tulee hyvin todennäköisesti olemaan Samsung Galaxy Trend Plus, kun se Verkkokauppa.comissa on vaan 80 euron hintainen. Kamera siinä ei oo mikään erikoinen, mutta pääasia onkin se, että saan ne sieltä koneelle jotenkin, kun toi mun pokkari alkaa vedellä viimeisiään muutenkin. Ja saan siihen sellaisetkin sovellukset, jotka ei tähän mun kakkaan Nokia Ashaan enää suostu latautumaan (Whatsapp, Instagram nyt ei oo ikinä toiminutkaan).

Yritän muuten keräillä paljon kivoja blogeja lukulistalle, erityisesti sellaisia, joiden kirjoittaja asustaa ulkomailla. Mieluiten Briteissä, ehkä jopa pääsääntöisesti Lontoossa. Jos teillä on tällaisia tiedossa, niin saa meikäläiselle linkkailla! Toki mulla on kirjanmerkeissä jemmassa useampia, jotka tulee päivittäin tsekattua uusien kirjoitusten toivossa, mutta lisääkin voisi aina olla. Pitäisi noi nykyisetkin laittaa ihan tuolta seurattaviksi, mutta toistaiseksi oon vaan kliksutellut kirjanmerkeistä auki.

Innostuva suunnittelija vauhdissa

Tiedätkö sen tunteen, kun sulla on jotain haaveita ja tuntuu ettet ikinä pääse sinne asti? Tuntuu ihan turhalta avata mitään blogeja, jotta voi lukea muiden haaveiden toteutumisesta kun tulee vaan paha mieli ja tuntuu siltä, että on turha kuvitellakaan pääsevänsä täältä mihinkään. Siksipä mä olen miettinyt, että taidan ruveta tekemään ihan tarkkoja suunnitelmia toteuttaakseni haluamani asiat.

En nyt tarkoita mitään minuutin tai päivän tarkkuudella tehtyjä aikatauluja, vaan sellaisia suuntaa-antavia ihan. Esimerkiksi "Muutan Britteihin vuoden 2016-2017 vaiheessa" tai "Valmistumisen jälkeen säästän pari tonnia työskentelemällä 24/7 ja muutan, kun rahat on kasassa". Oikeastihan mun tekis mieli laskea päiviä siihen vuodenvaihteeseen. Oikeastaan voisinkin laskea, voihan sitä muuttaa sitten, jos siltä tuntuu?
Nyt on siis 477 valmistumiseen (plusmiinus muutama päivä) ja 691 päivää siihen kyseiseen vuodenvaihteeseen. Jotenkin numerot on mulle helpompia käsitellä, täähän tuntuu jo siltä ettei siihen nyt ihan älyttömän pitkä aika ole enää!

Käytännössähän tässä on liki 2 vuotta vielä aikaa, joten ehtii pohtia kaikenlaista. Mihin päin maata mä haluan muuttaa? Yritänkö etsiä työpaikkaa etukäteen? Entä jos se onkin ihan kamala paikka ja haluan sieltä pois? Entä jos asiat menee päin persettä, vaihdanko kaupunkia vai mitä mä sitten teen? Kaikkea jännää sitä pienessä mielessä voikin pyöriä.

Ja valmistumiseen on enää reilu 470 päivää. Siis täh, niin vähän? Tuntuu että koulua on jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, eihän toi voi pitää paikkaansa. Mutta kyllä, vuosi ja 3 kuukautta niin mulla on paperit tuolta koulusta, vihdoin! Johan mä oon 26-vuotias ku mä tuolta valmistun. Hommaa riittää vielä vaikka kuinka, esimerkkinä tää tänään alkava työharjoittelu, joka kestää toukokuun loppuun asti. Sitten onkin edessä enää kolmosvuosi koulussa ja homma olis taputeltu kasaan. Ei kuulosta yhtään todelliselta.

Kotikatu iltamyöhäsellä. Lunta tupruttaa. Kuvan laatu on kamala.

Innostuva suunnittelija

Teinpä huvikseni Enneagrammi-testin (testin voi tehdä täällä), vaikka muistelin tehneeni testin aiemminkin. Silloin testi oli kyllä erilainen ja sain tulokseksi eri ihmistyypin kuin tällä kertaa. Viime kerralla olin Vahva Vaikuttaja ja tällä kertaa Innostuva Suunnittelija, kuten joku tarkkasilmäinen ehkä otsikosta huomasikin.

Testi mukaan olen kaikkea seuraavaa: (kursivoituna ne, joita en koe osittain/ollenkaan itseäni kuvaavaksi)
eloisa * iloinen * idearikas * innostava * visionääri * optimistinen * monipuolinen * seikkailija * korkealentoinen * hauska * myönteinen * vaihtelunhaluinen * nopea * inspiroiva * kekseliäs * eteenpäin menevä * spontaani * monilahjakkuus * lyhytjännitteinen * kärsimätön * itsevarma * vapautta kaipaava *

Parhaimmillaan: iloinen, idearikas ja monipuolinen
Huonoimmillaan: levoton, keskittymiskyvytön ja kärsimätön

Parhaimmillaan ja huonoimmillaan -ominaisuudet kyllä kuvasivat mua ihan täysin. Noista ominaisuuksista muutenkin suurin osa osui nappiin, vaikka tässä tietysti on suurimmaksi osaksi positiivisia juttuja ja ne negatiivisimmat ei tässä listassa ole.
"Minusta on hauskaa suunnitella uusia mielenkiintoisia asioita. Nautin innostavista ideoista ja uusista mahdollisuuksista. Toivon elämääni vaihtelua ja sopivasti jännittävää seikkailua."

Tässä tarkemmassa kuvauksessa on monia mua kuvaavia juttuja myös. Mulla on aina monta rautaa tulessa ja suunnittelen milloin mitäkin projekteja/reissuja/tulevaisuudenjuttuja. Mä kyllä lannistun helposti, mutta nousen sieltä masennuksesta yhtä nopeasti ku sinne tipahdinkin ja ryhdyn suunnittelemaan epäonnistunutta asiaa uudelta kannalta.
"Innostuva suunnittelija saattaa jättää asioita myös puolitiehen tai velvollisuuksia hoitamatta, jos hän tuntee, että ne rajoittavat liikaa hänen vapauttaan tai hyvän olon tunnettaan." Rajoitukset ja tiukat säännöt on inhottavia. En anna muiden mielipiteiden hidastaa mun vauhtia, vaan pidän oman pääni (yleensä), riippuu vähän asiasta.
Pitkästyn helposti, janoan seikkailua. En nyt ihan tyhmänrohkea välttämättä ole, mutta ei paljoa puutu. Monilahjakas en kyllä ole, mutta opin nopeasti uudet asiat ja joissain kehityn ihan hyväksikin asti. "Elämä on Seiskalle nautinto ja parhaimmillaan hän on kokemuksistaan ja elämästään syvästi kiitollinen."

Otinpa kerran rennosti

"Ens viikolla käyn sit pilateksessa ja venyttelyssä, kokeilen semmosia rauhallisempia lajeja niinku." Niinpä vissiin, ei tää sohvalla makaaminen ihan liikunnasta taida mennä. Oli siis tosiaan tarkoituksena käydä tällä viikolla kokeilemassa jotain uutta, rauhallisempaa lajia sen bodypumpin vikatikin jälkeen, mutta jostain syystä nyt ollaan jo sunnuntaissa enkä oo vieläkään näyttänyt naamaani Fressillä tällä viikolla. Siis äh, enkö nyt vois ees vähän pitkäjänteisemmin harrastaa jotain..

Kouluhommia sain tällä viikolla sentään tehtyä. Olis vielä jotain hintalappuja väsättävä ja kirjotettava about 15 sivua myymälämiljöö-tehtävään, mutta BLAH. Työharjoittelupaikkakin pitäisi etsiä, se nimittäin alkaa 9.2. ja papereiden pitäis olla valmiina viimeistään edeltävänä perjantaina, tai harjoittelua ei voi aloittaa. Toinen BLAH.

Mä tartten uuden kameran ja puhelimen. Kameran objektiivi on inan verran hajalla (ollut jo pidemmän aikaa, mutta nyt se alkaa myös vaikuttaa käyttöön) ja nykyinen puhelin nyt on vaan niin susihuono että uusi olis saatava. Valitettavasti en kumpaakaan saa ainakaan ennen kesää, sillä nyt parin kuukauden rahat menee maaliskuun Lontoo-reissuun, kun nykäisen itseni tästä sohvasta irti ja lähden kaverin kanssa juhlistamaan mun kaksvitosia muutamaks päiväks ulkomaille. Jeij!

Tänään oonkin kärsinyt tupakattomuudesta. Viimeisetkin rahat hävis tililtä tossa puolentoista viikkoa sitten ja siitä lähtien on kärvistelty. Elän pääasiassa kahvilla ja makkaralla, ja kahvikin on justkoht loppumassa. Kävin tänään herwoodin toisella puolella pummimassa kaverilta 5 tupakkaa, toinen kaveri laittoi tilille 5 euroa että saan huomenna lisää tupakkaa. Tiistaina tulee 4,5 euroa, joilla oli tarkoitus ostaa ruokaa, mutta taidankin ostaa kahvia. Loput sumplin sitten sitä mukaa kun tilanteita tulee eteen.

Oho, jopas aika hurahtaa!

Jep, taas kävi niin, että oon unohtanut koko blogin. Onhan se ajatus tuolla pääkopan takaosassa pyörinyt vähän väliä, kun muiden blogeja lukee, mutta omaan ei tunnu olevan ikinä aikaa/innostusta/aihetta. Tällä kertaa päätin kuitenkin rustata nopean 10 minuutin tekstin!

Kävin viime viikon tiistaina kuntospinningissä. Eipä tunnissa mitään vikaa ollut, hauskaahan se oli ja kolme varttia hurahti tosi nopeasti. Ongelmana olikin se pyörän satula! Ei oo muuten mikään maailman mukavin satula, sillä jopa mun vähemmän herkkää takapuolta ja erityisesti jotain istumaluita (tai mitänenytolikaan) alkoi särkeä jo puolessavälissä tuntia. Kärsin kuitenkin homman loppuun suosiolla, olis sieltä takarivistä sen verran noloa ollut poistua kesken kaiken. Tunnin loputtua sitten alkoikin päässä vippaamaan niin, että piti ottaa pyörästä tukea kun seisoi sen vieressä. Onneksi sen pystyi naamioimaan venyttelyksi, kun sitäkin vielä kaiken päätteeksi harrastettiin minuutin verran!

Torstaina sitten kävin Bodypumpissa. Ja ai suatana! Jalat tärisi puolen tunnin jälkeen ja liikkeet sai tehdä joko puoliteholla tai jättää puolet niistä tekemättä. Onneksi ohjaaja osasi neuvoa myös ne vähemmän raskaat liikkeet ja vieruskaveri auttoi tällaista avutonta ekakertalaista oikein mielellään. Kyllä sen rykäyksen jälkeen ihan hyvä fiilis oli, pakko se on kokeilla myöhemmin (paremmassa kunnossa) uudestaan!

Perjantaina en sitten meinannut päästä sohvalta millään ylös. Jumituin siihen kunnes tajusin voivani kierähtää siitä alas joutumatta käyttämään suurempia lihaksia. Kävely oli hankalaa, kädet tärisivät hiuksia kuivatessa ja meikkaaminen oli aavistuksen verran työlästä. Koulussa ei meinannut perse nousta penkistä.. mutta tää oli vielä pientä tulevaan verrattuna!
Koulukaverin uhkausten mukaisesti tilanne vaan paheni. Tulevana yönä en meinannut saada unta, kun olkapäät tuntui siltä että ne lähtee justnyt irti jos yritän vähänkin maata missä tahansa asennossa. Nukuin sinä yönä 4 tuntia. Lauantaina kävely sujui vielä hitaammin kuin edeltävänä päivänä ja piti kulkea hartiat lysyssä ja kädet eteen tuotuna. Kyykistyminen oli hankalaa ja vessassa käydessä haaveilin olevani mies, jottei pytylle vaan tarttis istua. Sunnuntaina olo olikin maagisesti parempi, enää reidet muistivat torstaiden urakan ja kädet pystyi vaivatta nostamaan suoraksi ylös. Hurraa, selvisin hengissä!

Tällä viikolla kyllä pitäydyn jossain vähän rennommissa lajeissa. Oliskohan pilates mitään? Tai ehkä käyn salilla tekemässä pikkiriikkisen lihasta ja käyn venyttelemässä sitten tunnilla varmuuden vuoksi, ettei tuu samanlaista viikkoa ku mitä viikonloppu oli.

Ja kiitos erään ystäväni olen pohtinut muuttoa Britteihin valmistumisen jälkeen. Lontoo olis tottakai The Juttu, mutta siellä on asumisen kustannukset ihan älyttömiä! Oon kyllä todennut olevani sen verran omituinen tyyppi, että saattaisin jopa kimppakämppään lähteä, varsinkin kun voisin lähteä valmiiksi kalustettuun kämppään täältä vaan parin matkalaukun kanssa. Toki säästöjä pitää olla, että tollasesta selviää hengissä, mutta jos sieltä aika nopsaan sais töitä niin why not?